Italian pääministeri Giorgia Meloni päätyi äänestämään Ursula von der Leyenin jatkokautta vastaan Euroopan unionin puheenjohtajana. Italian yllä leijuu uhka maan joutumisesta EU:n alijäämämenettelyyn. Maan sisäpolitiikassa kuohuu. Jotkut pelkäävät, että koossa on ainekset jopa ainekset Italian EU-erolle ja uudelle eurokriisille.
Italia on joutumassa kirjaimellisesti Euroopan unionin tarkkailuluokalle Tampereen yliopiston globaalinhistorian apulaisprofessori Rinna Kullaan mukaan. Se huolestuttaa häntä.
– Iso-Britannian jäädessä sivuun EU:sta, niin isot maat Saksa ja Ranska kaipasivat kolmatta suurta maata rinnalleen. Italia valikoitui niiden rinnalle. Se on näkynyt siinä, kuinka hyvin Melonin johtama hallitus on tullut muiden suurten EU-maiden kanssa toimeen ja Italia on otettu mukaan päätöksentekoon, Kullaa sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
– Kun Donald Tusk palasi valtaan Puolassa, niin Italia on joutunut sivuun päätöksenteosta. Kansainvälisessä politiikassa asiat menevät harvoin niin, että kärkikolmikkoon mahtuukin neljä.
Italian taloudella on mennyt heikosti pitkään. Nordean pääanalyytikko Jan von Gerichin mukaan syy on selvä.
– Italian talous ei ole pystynyt euroaikana merkittävään kasvuun ja taustalla on korkea velka. Italian alijäämä on enemmänkin oire kuin itse ongelma. Jos alijäämästä putsataan korkomenot pois, niin Italian alijäämä on huomattavasti pienempi. Julkinen talous oli pitkään jopa ylijäämäinen, von Gerich sanoo.
– Siinä suhteessa Italian tilanne on täysin erilainen kuin Portugalilla ja Kreikalla aikoinaan.
Rinna Kullaa on huolissaan siitä, että Italia on ajautumassa EU:n päätöksenteon ulkopuolelle. Asetelma tuo mukanaan ongelmia.
– Puola on geopoliittisesti tärkeä maa, sillä on syvät kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin ja se on taloudellisesti kehittyvä maa. Näistä syistä se on hyvä kumppani Saksalle ja Ranskalle. Mutta tilanne on huolestuttava, koska se saattaa tuoda mukanaan talouspoliittisia ongelmia. Eurooppa tarvitsee Italian taloutta, joka on teollisuustuotteiden valmistukseen keskittynyt.
Italian talouden ongelmat ovat rakenteellisia
Italian talouden ongelmat ovat rakenteellisia. Niiden korjaaminen on yhtä lailla vaikeaa kuin Ranskassa, jossa presidentti Emmanuel Macronin uudistukset ovat olleet hyvin epäsuosittuja.
– Italiassa on tehty jonkin verran uudistuksia, mutta niiden läpivieminen on vaikeaa. Matteo Renzillä ja Mario Draghilla oli ambitioita viedä poliittisia uudistuksia läpi. Ne olivat hyvin epäsuosittuja, ja vaikka periaatteessa heillä oli poliittinen mandaatti viedä ne läpi niin käytännössä heillä ei ollut mahdollisuutta siihen, von Gerich sanoo.
– Uudistukset on mahdollista tehdä, mutta itse en ole kovinkaan toiveikas, että nykyhallitus toteuttaisi pidemmän aikavälin rakenneuudistuksia, joita Italian talous tarvitsisi.
Rakenteellisten uudistusten pitäisi mahdollistaa Italian talouden kasvulle paremmat edellytykset.
– Konkreettisesti ne olisivat työmarkkinoiden joustavoittamista, julkisen talouden tehostamista ja konkurssilainsäädäntö on tehotonta. Vanhojen ongelmien siivoaminen vie niin paljon aikaa, että se on este talouskasvulle, von Gerich sanoo.
– Italialla on myös sama ongelma kuin Suomella. Väestörakenne on haastava ja väestö ikääntyy nopeasti.
Italia tarvitsee EU:ta ja EU Italiaa
Italian ongelmien ratkaiseminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Maa tunnetaankin siitä, että hallituskaudet ovat olleet turbulenttisia. Rinna Kullaa näkee, että suuret alueelliset erot rikkaan Pohjois-Italian ja köyhemmän Etelä-Italian välillä ovat olleet yksi syy ongelmien taustalla.
– Erot Italian sisällä ovat historiallisesti olleet suuria. Ero rikkaan Pohjois-Italian ja köyhän Etelä-Italian välillä ovat olleet merkittäviä. EU on tasannut eroja alueiden välillä toimeentulossa, terveydenhuollossa ja koulutustasossa, Kullaa sanoo.
Mahdollinen Italian EU-ero toisi mukanaan kaaoksen sekä Italiassa että unionin sisällä. Euroopan Keskuspankki, EKP ei pysty suuriin pelastusoperaatioihin.
– EKP:lla ei ole avaimia, jolla se voisi Italian tilanteeseen puuttua vaan avaimet on löydyttävä Italialta itseltään, von Gerich sanoo.
Kullaa ei kuitenkaan usko Italian eroavan EU:sta. Unioni ja Italia tarvitsevat toisiaan taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti.
– En näe Italian EU-eroa kovinkaan todennäköisenä, ja jos se olisi lähellä niin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin, ettei niin kävisi, Kullaa sanoo.
– Melonin asema EU:ssa ei ole muuttunut sen takia, että Meloni äänesti von der Leyeniä jatkokautta vastaan vaan siksi, että Saksa ja Ranska ottivat Puolan rinnalleen Italian tilalle. Pidän hyvin huolestuttavana kehitystä, jossa maita EU:n sisällä jaetaan A- ja B-luokan maihin.
