Entinen jengijohtaja ja nykyinen vanki sekä kirjailija Janne ”Nacci” Tranberg on kirjoittanut teoksen suomalaisista vankilapaoista. Tranbergin apuna on ollut palkittu toimittaja ja kirjailija Rami Mäkinen.
Tekijät ovat koonneet kekseliäimmät vankilapaot suomalaisista vankiloista etenkin 1980- ja 1990-luvuilta. Tuolloin elettiin suomalaisten vankilapakojen kulta-aikaa, mutta lähes aina yritykset päättyivät kiinnijäämiseen. Karkurit eivät yleensä kuvitelletkaan jäävänsä sille tielle, vaan pakoon suhtauduttiin alun perinkin ylimääräisenä lomana, jonka kestoa ei voinut etukäteen tietää.
Vuonna 1937 Lapualla syntynyt Matti Markkanen loi maineensa röyhkeillä pankkiryöstöillä ympäri Pohjoismaita. Lisänimensä Volvo-Markkanen hän sai siitä, että hän pyrki käyttämään ryöstöissään pakoautona nimenomaan Volvoa.
Hyvin älykkään ja kielitaitoisen miehen ajautuminen rikolliselle polulle tapahtui 1960-luvun lopulla Tanskassa, jossa hän syyllistyi kaikkiaan 141 rikokseen ja hänet siirrettiin Suomeen kärsimään rangaistustaan.
Markkanen karkasi usein vankiloista, mutta syksyllä 1980 tapahtunutta pakoa kuvattiin lehdistössä muun muassa adjektiiveilla huimapäinen, kekseliäs, peloton ja häikäilemätön. Samoin Tranberg nostaa Markkasen suunnitteleman paon listansa ykköseksi.
Markkanen värväsi apulaisekseen samoin vuonna 1937 syntyneen Mikko Salmisen, jonka rikollinen ura oli alkanut jo 1950-luvulla. Isokokoinen ja väkivaltainen Salminen oli tapahtuma-aikaan pelätty mies jopa rikollisten keskuudessa.
Sekä Markkanen että Salminen olivat sijoitettuna Sörkkaan vuodesta 1979 ja kärsivät pitkää tuomiota, joten suunnitelmien laatimiseen oli aikaa. Yhteistyötä helpotti, että molemmat olivat samalla selliosastolla.
Koko tapahtumasarja sai alkunsa kesäkuussa 1980, jolloin kilpimaalaamossa työskennellyt vartija kadotti avainnippunsa. Tietenkin avaimia etsittiin kiivaasti, mutta tuloksetta. Myöhemmin selvisi, että avaimet olivat tavalla tai toisella päätyneet Markkasen haltuun.
Avainten lisäksi pakoa varten tarvittiin myös työkaluja, joita Markkanen ja Salminen olivat koonneet vähitellen vankilan eri verstailta. Tämä ei olisi onnistunut ilman apulaisia, joten ainakin muutamat vangit tiesivät suunnitelmasta.
Lauantai-iltana syyskuun 6. päivänä 1980 hyvin suunniteltu pakoyritys käynnistyi. Hankkeessa oli valtavasti yksityiskohtia, mutta lopputulemana molemmat miehet pääsivät ulos selleistään ja etenivät vankilan katolle, missä oli koko operaation vaarallisin osa. Jyrkällä peltikatolla kaatosade, pimeys ja kova tuuli tekivät olosuhteet erittäin hankaliksi. Omatekoisen köyden avulla karkurit pääsivät laskeutumaan kadulle. Pako havaittiin vasta sunnuntaiaamuna.
Paon jälkeen useita vankeja kuulusteltiin ja kertomukset voi jaotella kahteen ryhmään. Toiset vangit myönsivät kuulleensa kovan metelin, jonka pakenijat aiheuttivat. Muiden kommentit taas korostivat vankien kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan toisten asioista ei puhuta.
Mestaripakenija
Vuonna 1962 syntynyt Jan Stefan Moilanen pakeni rangaistuslaitoksista peräti seitsemän kertaa ja hän kehitti huippuunsa karkaamisen juonet ja tekniikan. Tranbergin mukaan Moilasen kekseliäisyys etsii vertaistaan suomalaisessa rikoshistoriassa.
Rikollisuralle Moilanen ei päätynyt syrjäytymisen kautta, vaan kunnollisista kotioloista peräisin ollutta nuorukaista kiehtoi seikkailunhalu ja vapaudenkaipuu. Elämässä piti olla vauhtia, vaarallisia tilanteita ja ennen kaikkea rahaa. Moilanen aloitti rötöstelyn tekemällä asunto- ja mökkimurtoja.
Rikollisuran alkuvaiheessa Moilanen selvisi pitkään ehdollisilla tuomioilla, mutta lopulta vankilan ovet avautuivat vuonna 1985. Moilanen sai tämän jälkeen useita vankilatuomioita, mutta häntä eivät pidätelleet Sörkan, Sukevan tai Katajanokan kalterit. Samoin tutuksi tulivat monet Ruotsinkin vankilat.
Karkaamisissa käytössä olivat kaikki temput lahjonnasta lakanaköysiin. Lisäksi Moilanen oli todella itsevarma, joskus hän innostui lyömään paostaan jo ennalta vetoa muiden vankien ja vanginvartijoiden kanssa.
Moilanen keräsi mainetta vaarallisena pankki- ja postiryöstäjänä. Hän tehtaili rötösvuosinaan yli 20 aseellista ryöstöä. Yksittäisen ryöstön tulos saattoi nousta markka-aikana jopa miljoonaluokkaan. Hyvät saaliit mahdollistivat myös pitkät, jopa vuosien mittaiset pakomatkat vankiloista.
Pakenemisten ohella Moilanen piinasi vankiloiden johtoa kirjoittamalla jatkuvasti valituksia ja kanteluita laitosten oloista. Osittain tämän takia Moilasta kierrätettiin vankilasta toiseen. Yksikään vankilanjohtaja ei ehdoin tahdoin halunnut häntä riesakseen.
Vaarallisesta maineestaan huolimatta Moilanen vältteli aiheuttamasta henkilövahinkoja ja ei koskaan ampunut ketään kohti. Moilanen kuitenkin mieltyi aseisiin niin paljon, että hän vaihtoi nimekseen Jan Jalutsi. Sukunimi on yhdistelmä asemerkkien nimistä Jatimatic, Luger ja Uzi.
Janne Nacci Tranberg: Suomalaiset vankilapaot. Rikollisten nerokkaat suunnitelmat. Toimittanut Rami Mäkinen. 363 sivua. CrimeTime-kirjat/Docendo.
