Länsimaiset hävittäjät vahvistaisivat Ukrainan asevoimia, mutta monimutkaisen asejärjestelmän käyttöönotto olisi valtava ponnistus ja veisi oman aikansa, arvioi Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali evp. Jarmo Lindberg.
– On tietenkin helppo sanoa, että (länsimaisen) hävittäjäkyvyn tuominen ukrainalaisten jäljellä olevien koneiden rinnalle tuottaisi suuren lisäarvon, Helsingin kokoomuksen listalta eduskuntaan keväällä pyrkivä Lindberg sanoo Verkkouutisille.
Ukraina on koko Venäjän aloittaman laajamittaisen sodan ajan toivonut länneltä hävittäjälentokoneita, kuten esimerkiksi yhdysvaltalaisia F-16-hävittäjiä. Pyynnöt ovat saaneet uutta puhtia, kun Ukraina valmistautuu uuteen vastahyökkäykseen keväällä.
USA ei tällä hetkellä aio antaa hävittäjiä Ukrainalle. Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholz on vastustanut hävittäjätoimituksia ja perustellut kantaansa sodan eskalaation välttämisellä. Esimerkiksi Puola ja Hollanti ovat kuitenkin suhtautuneet amerikkalaishävittäjien antamiseen myönteisesti. Muut maat tarvitsevat USA:lta jälleenluovutusluvan antaakseen F-16-hävittäjiä Ukrainalle.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa useiden puolustushallinnon virkamiesten kerrotaan kannattavan hävittäjien toimittamista Ukrainalle. Yhdysvaltain Etyj-lähettiläs Michael Carpenter kertoi aikaisemmin tammikuussa, että presidentti Joe Bidenin hallinto ei vastustaisi F-16-hävittäjien toimittamista muista maista Ukrainaan.
Useiden länsimaisten ja ukrainalaisten sotilas- ja diplomaattilähteiden mukaan keskustelut hävittäjien lähettämisestä Ukrainaan ovat jo käynnistyneet. Yhdysvaltain sanotaan aloittaneen jo ukrainalaisten lentäjien kouluttamisen.
Eskalaation riski
Jarmo Lindberg muistuttaa, että Ukraina on suuri maa. Vaikka Ukrainalle toimitetaan muun muassa Patriot-ilmatorjuntajärjestelmiä, niillä ei voida kattaa jokaista maan kolkkaa. Venäjä on tehnyt laajoja ilmahyökkäyksiä Ukrainassa. Länsihävittäjillä tilanne saataisiin paremmin hallintaan.
– Ukraina on Ranskan kokoinen maa. Ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä, on ne mitä tahansa, on kuitenkin kohtalaisen rajallinen kantama. Nopea ilmatorjuntaohjus ehtii kauas torjumaan hitaan maalin, kuten potkurikoneen. Suihkukonetta se ei ehdi torjua niin kaukaa. Ja ballistista ohjusta se ei ehdi torjua juuri ollenkaan.
Hänen mukaansa ilmatorjuntaohjukset ovat lähtökohtaisesti kriittisten kohteiden pistemäistä puolustusta varten. Siksi Lindberg korostaa integroidun ilmapuolustusjärjestelmän tärkeyttä.
– Maassa jää valtavia alueita (ilmatorjuntaohjusjärjestelmien ulottumattomiin). Jos Venäjä suuntaa näille Ukrainan alueille kykyjään, niin jollain sinne pitää ehtiä. Ja ainoat välineet, joilla sinne ehditään, ovat ne hävittäjät – 900 kilometriä tunnissa on 15 kilometriä minuutissa. Sillä nopeudella Ukraina kykenisi suuntaamaan torjuntaa pistemäisten ilmapuolustuskohteiden ulkopuolelle maassaan.
– Eli hävittäjillä ja ilmataisteluohjuksilla ilmamaalien torjuntaa. Tai hävittäjiä voidaan käyttää rynnäköintiin maakohteita vastaan.
Jarmo Lindberg katsoo, että länsimaisista hävittäjistä olisi ”aivan varmasti” suuri hyöty Ukrainan asevoimille. Ukraina voisi käyttää hävittäjiä myös vastahyökkäyksissään Venäjän joukkoja vastaan. Tästä syystä osa länsimaista on ollut pidättyväisellä kannalla hävittäjätoimitusten suhteen.
– Kun hävittäjillä pääsee nopeasti kauas ja jos Ukrainalle annetaan vielä pitkälle kantavia asejärjestelmiä, niin sehän tarkoittaa sitä, että heille tulee kyky minuuttien luokassa suunnata pitkälle kantavaa aseulottuvuutta. Ja silloin keskustelu siirtyy tähän eskalaation riskiin, hän toteaa.
Vaativa koulutus
Ukrainalle päätettiin myöntää äskettäin muun muassa Leopard-taistelupanssarivaunuja. Sen myötä Kiova on kääntänyt katseensa nyt entistä voimakkaammin hävittäjiin. Niiden käyttöönotto ei olisi kuitenkaan läpihuutojuttu.
– Ukrainalla on ollut julkaistu lista heidän toiveistaan liittyen edistyksellisiin kykyihin. Nyt on edetty raskaisiin asejärjestelmiin ja taistelupanssarivaunuihin. Kun päätökset niiden osalta on tehty, niin ukrainalaiset ovat alkaneet korostaa tarvetta pitkän kantaman täsmäaseille ja hävittäjille, Jarmo Lindberg sanoo.
Hänen mukaansa puolustustaistelua käyvän Ukrainan toiveet ovat ymmärrettäviä.
– Tätä on helppo pyytää, mutta ukrainalaisille on myös tässä keskustelussa varmasti sanottu, että taistelupanssarivaunujen käyttöönotto ei ole aivan vähäpätöinen asia.
Tähän liittyy panssarivaunumiehistöjen ja huoltohenkilöstön kouluttaminen sekä varaosa- ja logistiikkajärjestelmän luominen.
– On hyvin tärkeää ymmärtää, että Ukrainaan ei tule Nato-joukkoja eikä ulkomaista henkilöstöä pyörittämään näitä järjestelmiä. Ukrainan pitää itse sataprosenttisesti kyetä taistelemaan näillä asejärjestelmillä ja ylläpitämään niitä. Nyt ei puhuta pelkästään tämän vuoden taisteluista, vaan myös edessä olevista taisteluista tulevaisuudessa, Lindberg toteaa.
Hän korostaa, että mahdollisten hävittäjätoimitusten myötä ukrainalaisilla olisi käsissään toistaiseksi monimutkaisin lännestä toimitettu asejärjestelmä.
– Taistelupanssarivanunut ovat raskaita ja kohtalaisen monimutkaisia asejärjestelmiä, mutta ne eivät ole mitään verrattuna hävittäjälentokoneisiin ja niillä lentämiseen.
Lentäjien taistelukoulutus on vaativaa ja kestää kauan.
– Jos hävittäjällä osaa lentää oikeinpäin taivaalla, niin se ei tarkoita sitä, että sillä osaa taistella. Se ei myöskään tarkoita sitä, että sillä osaa taistella siten, että on vielä paluulippukin ja pääsee voittajana kotiin. Kynnyksen ohjaajakoulutukselle pitää olla sellainen, että kouluttaja ja itse koulutettava ovat sitä mieltä, että he selviävät voittajina taistelusta. Joten kyseessä ei ole mikään lyhyt tyyppikoulutus, Lindberg sanoo.
Myös huoltohenkilöstön kouluttaminen vie aikaa, ja hävittäjille tarvitaan panssarivaunujen tavoin varaosa- ja logistiikkajärjestelmä.
– Hävittäjälentokone on erittäin monimutkainen tekninen järjestelmä, jolloin huoltohenkilöstön koulutus kestää kauan. Siinä on merkittävästi enemmän monimutkaisia elektronisia järjestelmiä ja varaosia (kuin panssarivaunuissa), joten niille täytyy luoda logistiikka- ja tukiketju, Lindberg toteaa.
– Jos nyt sitten luvattaisiin, että Ukrainalle voidaan antaa hävittäjiä, niin silloin puhuttaisiin pikemminkin vuosista kuin kuukausista, kunnes itsenäinen kyky (hävittäjien käyttämiseen ja ylläpitoon) on luotu.
Rima korkealla
Jarmo Lindberg katsoo, että Ukrainalle voidaan luvata hävittäjiä, mutta tänä vuonna sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä.
– Ensi vuonna sillä voi olla jotain merkitystä, ja sitä seuraavana vuonna sillä voi olla jo enemmänkin merkitystä.
Lindberg kuitenkin korostaa, että maailmanpoliittisen tilanteen ja sodankulun muutoksia on vaikea ennustaa etukäteen. Ukrainalla pitäisi olla tulevaisuudessa realistinen kyky ylläpitää koko järjestelmää ja rahoittaa se omasta pussistaan.
– Jos ja kun sota loppuu jossain vaiheessa, niin eivät länsimaat varmastikaan loputtomiin tätä kaikkea maksa.
– Kyse ei ole välttämättä siitä, että pyydetään ja annetaan. Näin yksinkertaista se ei nyt nimenomaan hävittäjien osalta ole.
Hän toteaa, että Nato ja USA eivät aio osallistua toimintaan Ukrainan rintamalla.
– Ukrainalaisten pitää kyetä itse sataprosenttisesti pyörittämään tätä toimintaa. Sen vuoksi se haaste on niin suuri ja rima korkealla.