Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnell (kok.) käsittelee Uuden Suomen blogitekstissään Euroopan tulevaisuutta. Hän uskoo, että sen ratkaisee kolme presidenttiä, eikä yksikään heistä ole eurooppalainen: Donald Trump, Vladimir Putin ja Xi Jinping.
– Kansainvälinen maailmanjärjestys on arvo- ja sopimuspohjainen. Nyt molempia periaatteita haastaa kolme maata: Venäjä, Kiina – ja Yhdysvallat.
Kansanedustaja uskoo, että suurin maailmanpoliittinen kamppailu käydään kahden hyvin erilaista johtamistyyliä edustavan, Yhdysvaltojen ja Kiinan, välillä.
– Siinä missä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on aloittanut toisen kautensa impulsiivisesti ja liittolaisuuksia nakertaen, on Kiinaa toistakymmentä vuotta johtanut presidentti Xi Jinping keskittynyt rakentamaan liittolaisuuksia pitkällä aikavälillä, erityisesti liittyen kysymykseen Taiwanin asemasta.
Soppaa hämmentää sotataloudessa elävä Venäjä.
– Hajanainen länsi on sekä Xin että Putinin tavoite. Kumpikaan ei halua, että Yhdysvaltojen liittolaisuudet vahvistuvat vaan päinvastoin rapautuvat. Molemmat haluavat nostaa oman maansa suurvallaksi, missä länsimaisen koalition riitely ja eripura on toimiva strategia.
Venäjän ja Kiinan yhteiset maantieteelliset intressit löytyvät Limnellin mukaan moderneista silkkitie-hankkeista. Ensimmäinen on “jääsilkkitie”, mikä käytännössä tarkoittaa molempien maiden sotilaalliseen ja kaupalliseen yhteistyöhön tähtäävää infrastruktuurihanketta arktisella alueelle. Toinen hanke kulkee nimellä “Vyö ja tie”, ja tarkoittaa historiallisen silkkitien modernia versiota.
– Siinä Kiina investoi voimakkaasti Venäjän alueelle ja Keski-Aasiaan entisen Neuvostoliiton maihin. Päätepisteinä uudelle silkllkitielle Kiina tavoittelee pääsyä Eurooppaan, Afrikkaan, Persianlahdelle, Intian valtamerelle sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan.
Afrikassa Kiina ja Venäjä ovat kansanedustajan arvioon pohjaten samasta syystä kuin Yhdysvallat Euroopassa: lujittaakseen liittolaisuuksia, rakentaakseen myös itseään hyödyttävää infrastruktuuria sekä vahvistaakseen strategisia alihankintaketjuja.
– Materiaaliomavaraisuuden merkitys kasvaa valtavaa vauhtia, mistä tuoreimpana osoituksena on Yhdysvaltojen ja Ukrainan välinen mineraalisopimus.
Limell uskoo, ettei Kiinalla ole ”varaa” painostaa Venäjää lopettamaan sotaa Ukrainassa.
– Sillä on jo valmiiksi huonot välit yhteen ydinasesuurvaltaan Yhdysvaltoihin, ja omalla mantereella rajan toisella puolella on maailman ainoa toinen ydinasesuurvalta Venäjä.
Kansanedustajan mukaan suunta on joka tapauksessa selkeä.
– Yhdysvaltojen huomio siirtyy Aasiaan, Kiinan huomio laajenee Aasian ulkopuolelle ja Venäjä on ainakin toistaiseksi jumissa aloittamassaan sodassa Euroopassa. Jos ja kun Kiinan ja Venäjän väliset suhteet heikkenevät, tulee Yhdysvallat siirtämään painopistettä itään entistä nopeammalla tahdilla.
