Arvoisa pääministeri Petteri Orpo, toisin kuin olette lausuneet, naisiin kohdistuva väkivalta ei ole suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra.
Lausuntonne taustalla oli tuore kyselytutkimus, jonka tulokset saivat runsaasti huomiota tiedotusvälineissä. Kyselystä vastaa Nytkis ry, joka on naisten asemaa ajavien kansalaisliikkeiden kattojärjestö.
Tutkimuksen pohjalta kansalaisille tiedotettiin, että ”yllättävän iso osa miehistä suhtautuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan myötämielisesti.” Yleisradio uutisoi aiheesta otsikolla: ”Joka neljäs alle 35-vuotias mies ajattelee, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan.”
Helsingin Sanomat haastatteli Nytkis ry:n pääsihteeri Silla Kakkolaa, jonka mukaan ”tilanne on vakava.” Samassa yhteydessä Kakkola nosti esiin huolensa hallituksen päätöksestä leikata miljoonia euroja väkivallasta kärsivien naisten tukijärjestöiltä, joiden etua hän siis työkseen ajaa.
Raportin tuloksista nousi valtava kohu. Kansalaiset kauhistelivat havaintoa, jonka mukaan merkittävä vähemmistö suomalaisista miehistä hyväksyy naisten hakkaamisen tai ahdistelun pelkän ulkonäön ja pukeutumisen perusteella. Iltalehti haastatteli aiheesta mun muassa Joel Harkimoa, joka piti tutkimuksen tuloksia huolestuttavana: ”Olin ajatellut, että maailma olisi mennyt aika paljon eteenpäin. Tuota lukua ei saisi olla ollenkaan.” Kirjailija Kaari Utrion mukaan ”meneillään on naisvihan vastahyökkäys.”
Nytkis veti toimittajia höplästä
Kuten monet asiantuntijat ovat jo ehtineet huomauttaa, Nytkis-tutkimus on monella tavalla kelvoton. Eniten keskustelua herättänyt tulos oli vastaajien reaktio väitteeseen: “Naiset voivat ansaita heihin kohdistuvan väkivallan esimerkiksi tietynlaisella pukeutumisella, käytöksellä tai ulkonäöllä.” Alle 35-vuotiaista miehistä 25 prosenttia olivat joko ”täysin” (5 prosenttia) tai ”jokseenkin” (20 prosenttia) samaa mieltä.
Tuon kysymyksen silmiinpistävin virhe on yhdistää saman lauseen alle ulkonäköön, pukeutumiseen ja käytökseen liittyvät syyt. Tämän vuoksi on mahdotonta tietää kuinka suuri osa vastaajista viittaa uhrin ulkonäköön vs. käytökseen.
Kuten mielipidemittausten asiantuntija Juho Rahkonen totesi: ”Olisi parempi esittää kysymykset niin, että jokaisessa kysymyksessä on vain yksi asia.” Myös ”käytös” on käsitteenä monimerkityksellinen. Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajusen mielestä ”ongelmana on se, ettei tiedetä, onko vastaaja ajatellut käytöksen viittaavaan väkivaltaiseen, uhkaavaan vai jonkinlaiseen muuhun käytökseen.” Jos ajatellaan tilannetta, jossa väkivalta on aidosti oikeutettua, kuten itsepuolustus, niin vastapuolen käytös on tietenkin itsepuolustuksen syy.
Verbi ”ansaita” on sekin ongelmallinen. Sillä voi viitata joko moraaliseen oikeutukseen tai kausaaliseen seuraukseen. Esimerkki jälkimmäisestä on juoksukilpailu, jossa nopein ansaitsee kultamitalin. Esimerkki moraalisesta ansiosta on sananlasku ”paha saa palkkansa.” On todennäköistä, että merkittävä osa kyselyn vastaajista ajatteli ansiota kausaalisessa mielessä, jossa siis korostuu uhrin käyttäytymisen vaikutus todennäköisyyteen kokea väkivaltaa.
Humalahakuinen alkoholinkulutus on esimerkki käyttäytymisestä, joka tutkitusti lisää väkivaltaisten uhrikokemusten riskiä.
Nytkis ry:n laatimassa kysymyksessä ei täsmennetä väkivallan tekijän sukupuolta. Olisi siis virheellistä olettaa, että väitteen kanssa samaa mieltä olevat miehet hyväksyvät miesten tekemän väkivallan naisia kohtaan. Vaikka miehet ovat naisia väkivaltaisempia, osa naisten kokemasta väkivallasta on naisten keskinäistä. Mustasukkaisuus ja poikaystävistä kiistely on erityisen tavallinen väkivallan konteksi nuorten naisten keskuudessa.
Kenties tämä selittää miksi nuoret miehet olivat eniten samaan mieltä kohua herättäneen väitteen kanssa. Nuoret miehet viettävät enemmän aikaa olutbaareissa ja yökerhoissa, joissa he todistavat miesten huomiosta kilpailevien naisten välisiä kiistoja.
Paljon melua tyhjästä
Näiden selvennysten valossa nuo kohua aiheuttaneet tulokset ovat oikeastaan aika ymmärrettäviä, eivätkä lainkaan huolestuttavia. Vai mitä mieltä olet siitä, että 25 prosenttia miehistä katsoo, että Jessica ”ansaitsi” Paulan antaman litsarin, kun hän humalapäissään suuteli Paulan poikaystävää? Vaikka itse tuomitsen tällaisenkin väkivallan, niin en pidä tästä poikkeavaa mielipidettä naisten vihaamisena.
Kritiikin innoittamana Ilta-Sanomat teetti aiheesta uuden kyselyn, jossa eroteltiin vastaajien suhtautuminen väkivaltaan pukeutumisen ja käytöksen perusteella. Näiden tulosten mukaan vain 2 prosenttia miehistä hyväksyy naisiin kohdistuvan väkivallan pukeutumisen perusteella. Tutkimuksessa esitettiin vastaava kysymys myös miesten pukeutumista koskien. Tulos on täsmälleen sama: 2 prosenttia miehistä hyväksyi miehiin kohdistuvan väkivallan pukeutumisen perusteella.
Tämä pieni joukko saattaa koostua uskonnollisista fanaatikoista tai niistä, jotka vastasivat kyselyyn pilailumielessa. Niin tai näin, päätulos on se, että suomalaiset miehet eivät lainkaan hyväksy naisten hakkaamista pukeutumisen tai ulkonäön perusteella. Nytkis ry:n tuottama kohu oli siis täysin aiheeton.
Järjestöt petkuttavat kansalaisia
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tutkijoiksi naamioituneet aktivistit yrittävät jallittaa hallitusta käyttäen keppihevosenaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vuonna 2004 Amnestyn Suomen osasto käynnisti Joku raja! -kampanjan, jonka mukaan ”naisten kuolleisuus väkivaltaan oli Suomessa toiseksi korkein Yhdysvaltojen jälkeen.” Kyseessä oli raflaava väite, joten päätin jo tuolloin perehtyä aiheeseen tarkemmin. Tutkimukseni tulokset on raportoitu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisussa Rikollisuustilanne 2005.
Yhdysvaltain asemesta keskityin vertamaan Suomea kuuteen Euroopan maahan (Norjaan, Ruotsiin, Saksaan, jne.). Koska Amnestyn kampanjan ideana oli kiinnittää huomiota naisten asemaan Suomessa, pidin asianmukaisena tarkastella naisiin kohdistuvan henkirikollisuuden osuutta kaikista henkirikosten uhreista. Oli hyvin tiedossa, että henkirikollisuuden taso oli Suomessa selvästi korkeampi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.
Mutta tämä ei kerro mitään naisten eriarvoisesta asemasta. Naisten hukkumiskuolemat ovat Suomessa kaksi kertaa yleisempiä kuin Sveitsissä, mikä johtunee siitä, että suomalaiset (naiset ja miehet) viettävät enemmän aikaa veden varassa alkoholin vaikutuksen alaisina. Suomalaisten miesten riski hukkua on lähes kolminkertainen sveitsiläisiin verrattuna.
Kuinka ollakaan – sama logiikka pätee myös henkirikollisuuteen. Vuonna 2000 naisten osuus henkirikosten uhreista oli Suomessa (31 prosenttia) alhaisempi kuin Alankomaissa (33 prosenttia), Ranskassa (38 prosenttia), Norjassa (45 prosenttia) ja muissa vertailukelpoisissa Euroopan maissa. Siis jos naisten riski tulla murhatuksi on Suomessa muita maita korkeampi, se johtuu henkirikollisuuden yleisestä tasosta, eikä mistään naisiin kohdistuvasta vainosta tai vihasta.
Tämä alkeellinen tosiasia ei kuitenkaan estänyt Amnestyn Suomen osastoa esittämästä hallitukselle kaikenlaisia toimenpiteitä täysin fiktiivisen ”ihmisoikeusrikkomuksen” korjaamiseksi.
Häpeällistä toimintaa veronmaksajien rahoilla
Pääministeri Orpo, on valitettava tosiasia, että ideologisesti tarkoituksenmukaiset aktivistit hallitsevat kotimaista keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tämä on sääli, koska väkivalta on vakava ongelma, jonka torjuminen edellyttää tieteellisesti pätevää ja poliittisesti riippumatonta tutkimusta. Onneksi maassamme on kourallinen alan tutkijoita, jotka kykenevät tuottamaan tällaista tietoa. Valitettavasti heidän tutkimukset eivät nouse otsikoihin samalla tavalla kuin äänekkäiden kansalaisjärjestöjen alkeellinen propaganda.
Yksi tapa korjata tilannetta on leikata valtiontukea organisaatioilta, jotka tarkoituksella johtavat kansalaisia harhaan. Huomasin, että hallituksen esityksessä valtion talousarvioksi vuodelle 2025 esitetään 918 000 euroa naisjärjestöjen toimintaan. Nytkis ry kuuluu tämän avun piiriin.
On vastuutonta tukea järjestöjä, jotka käyttävät veronmaksajien rahoja suomalaisten miesten aiheettomaan parjaamiseen. Kyseinen menoerä ei edistä naisten turvallisuutta Suomessa tippaakaan – päinvastoin.
Parempi vaihtoehto olisi antaa päteville kriminologeille tehtäväksi selvittää, miksi Eurostatin tilastojen mukaan Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat naisille kolme kertaa vaarallisempia maita kuin Bulgaria, Portugali ja Liettua. Tulos ei nimittäin ole uskottava. Eurostatin raportista ilmenee, että aineisto on kerätty eri maissa eri menetelmin, ja että kyselyiden vastausprosentit ovat toivottaman alhaiset. Nytkis-tutkimuksen lailla näihin Eurostatin tilastoihin viitataan julkisuudessa ilman asianmukaista lähdekriitikkiä. Tähänkin olisi syytä saada korjaus mahdollisimman pian.
