Presidentti Joe Bidenin vaalikampanja kärsi kovan kolauksen heti, kun hän avasi suunsa. Perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa järjestetyn vaaliväittelyn piti tarjota Bidenille mahdollisuus karkottaa äänestäjien huolet siitä, pystyisikö hän korkeasta iästään huolimatta vielä toimimaan presidenttinä toisenkin kauden. Sen sijaan huolet kuitenkin voimistuivat.
Bidenin ääni oli käheä, jopa pihisevä, ja hänen puheestaan oli aika ajoin vaikeaa saada selvää. Hänen ajatuksensa vaikutti harhailevan, hän sekoili sanoissaan ja ainakin kerran oli selvää, että hän ei pystynyt palauttamaan mieleensä tarvitsemaansa sanaa. Hänen ulkoinen olemuksensa korosti mielikuvaa hauraasta vanhuksesta. Hän katseli pöytäänsä kuin turvautuakseen muistiinpanoihin, vaikka väittelyn säännöt kielsivät paperit. Kun Donald Trump puhui, Biden tuijotti usein tyhjyyteen suu avoinna ja silmissään tyhjä ilme.
Trump puolestaan pärjäsi Bideniin verrattuna hyvin. Vaikka hän on alle neljä vuotta Bidenia nuorempi, hän vaikutti selvästi tätä nuoremmalta ja toimintakykyisemmältä, eivätkä hänen omat heikot kohtansa korostuneet samalla tavoin kuin Bidenin.
Trump on sanonut omissa vaalitilaisuuksissaan monia kärjekkäitä asioita, jotka tuskin vetoavat maltillisiin ja liikkuviin äänestäjiin, mutta vaaliväittelyssä hän puhui selvästi maltillisemmin. Vaalitilaisuuksissa hän on esimerkiksi vannonut kostavansa kaikille, joiden kokee loukanneen itseään, mutta väittelyssä hän väitti tarkoittaneensa kostolla vain sitä, että hänen hallintonsa menestyisi Bidenin hallintoa paremmin. Hän myös sanoutui suorasanaisesti irti poliittisesta väkivallasta, vaikka hän on aikaisemmin suhtautunut asiaan kiertelevästi.
Trump ei myöskään menettänyt malttiaan, vaikka Biden selvästi yritti ärsyttää häntä. Aika ajoin hän ärsyyntyi silminnähden mutta pysyi silloinkin hallittuna.
Trumpillakin oli muutamia hetkiä, jotka pahantahtoinen katsoja voisi panna vanhuudenhöperöyden piikkiin. Hän esimerkiksi väitti Bidenin kutsuneen tummaihoisia amerikkalaisia supersaalistajiksi, vaikka tosiasiassa supersaalistaja-sanan käyttö oli Hillary Clintonin vuosien takainen virhe, jota Trump käytti onnistuneesti Clintonia vastaan vuoden 2016 vaalitaistelussa. Trumpin virheitä oli kuitenkin vaikea huomata, ja ne jäivät Bidenin epäonnistuneen suorituksen varjoon.
Yhdysvalloissa käynnistyi jo väittelyn aikana vilkas keskustelu siitä, vieläkö demokraattipuolue ehtisi vaihtaa ehdokasta. Yleensä puolueet valitsevat ehdokkaansa virallisesti kesällä järjestettävässä puoluekokouksessa, jonka demokraatit pitävät tänä vuonna vasta elokuun jälkipuoliskolla. Joe Biden on kuitenkin määrä valita virallisesti puolueen ehdokkaaksi jo ennen sitä järjestettävässä virtuaalisessa kokouksessa.
Ehdokkaan vaihtaminen on periaatteessa vielä mahdollista – siinä tapauksessa, että puoluetoverit ja media saavat Bidenin painostettua vetäytymään kisasta. Mikäli Biden kuitenkin itse pitää kiinni päätöksestään pysyä ehdolla, puolueella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seisoa ehdokkaansa takana. Toistaiseksi Bidenin vetäytyminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Jos istuva presidentti kuitenkin jättäytyisi kisasta pois, hänen seuraajakseen olisi varmasti tarjolla useita ehdokkaita. Varapresidentti Kamala Harris olisi yksi heistä – mutta ei suinkaan ainoa. Harrisin lisäksi presidenttiehdokkuudesta olisi oletettavasti kiinnostunut joukko nykyisiä kuvernöörejä ja senaattoreita.
Jos ehdokasta tosiaan vaihdettaisiin voitonmahdollisuuksien parantamiseksi, Harris ei olisi paras valinta uudeksi ehdokkaaksi. Hän ei menestynyt erityisen hyvin demokraattien esivaaleissa pyrkiessään puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 2020, ja varapresidenttinä hänestä on tullut huomattavan epäsuosittu. Epäsuosioon ovat syynä osin hänen omat virheensä, osin valtaapitäviin kohdistuva yleinen tyytymättömyys ja osin varapresidentin epäkiitollinen asema, josta käsin on yleensä aina vaikea rakentaa myönteistä julkisuuskuvaa. Lisäksi Harris saattaa olla monen amerikkalaisäänestäjän makuun liian radikaali vaihtoehto presidentiksi siksi, että hän on tummaihoinen, intialaistaustainen nainen.
Osa muista mahdollisista ehdokkaista on valtakunnallisesti verraten tuntemattomia, mutta tämän vuoden vaaleissa tuntemattomuudesta saattaisi olla ehdokkaalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Monet äänestäjät kaipaavat muutosta ja ovat tyytymättömiä nykyiseen ehdokasasetteluun. Ehdokkaan vaihtuminen vaalien alla toisi kisaan draamaa, jonka ansiosta uusi ehdokas saisi lyhyessä ajassa valtavasti huomiota ja tulisi nopeasti äänestäjille tutuksi. Uusi, tuore kasvo saattaisi olla juuri se piristysruiske, joka saisi amerikkalaiset äänestäjät kerääntymään demokraattien ehdokkaan taakse.
