Eläkkeisiin ei kajota, koulutuksesta ei leikata, verotus ei kiristy. Lupauksia, jotka löytyivät lähes jokaisen eduskuntapuolueen vaaliohjelmasta.
Hallituksen talouden kehysneuvotteluissa kuitenkin kajottiin eläkkeisiin, koulutukseen ja verotukseen. Hallituspohjasta riippumatta vaalien jälkeen muodostettavan ministeristön puolueet joutuvat tilille lupauksistaan.
Tänä vuonna oli Petteri Orpon (kok.) hallituksen vuoro liittyä takinkääntäjien klubiin. Siellä ovat jo ainakin Juha Sipilän (kesk.), Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) ministeristöt.
Löysät lupaukset annetaan ennen vaaleja. Äänestäjien pelossa puolueet eivät tohdi kertoa säästökohteitaan tarkasti. Tämä on raivostuttanut kansalaisia.
Sumutus jatkuu hallitusneuvotteluissa, kun hallitusta kokoavat puolueet sovittavat yhteen lupauksiaan pitkäksi ohjelmaksi, jonka eduskunta hyväksyy.
Parempi vaihtoehto olisi lyhyt hallitusohjelma. Siihen kirjattaisiin vaalikauden keskeiset tavoitteet ja hankkeet. Kun eteen tulee merkittäviä ratkaisuja tai odottamattomia tilanteita, hallitus voisi selonteoilla tai tiedonannoilla hakea tuen eduskunnalta.
Tämä on ollut mahdotonta. Puolueet kyttäävät toisiaan. Olennaista on saada varmuus uudistuksista ja siitä, mitä ei tehdä.
Poliittinen keskustelu on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Professori Anu Kantola muistutti Helsingin Sanomissa Carey Stapletonin ja Ryan Dawkinsin havainnosta, että poliitikkojen vihaiset puheet vahvistavat vihaa, inhoa ja tyrmistystä niiden kuulijoissa.
Toimittaja Tuomo Lappalainen purki tuntojaan Suomen Kuvalehdessä. Politiikassa riitely, toisen tahallinen väärin ymmärtäminen ja leimaaminen ovat tärkeämpää kuin kuunteleminen.
Tämä kehitys sai vauhtia 2015 muodostetun Sipilän hallituksen aikana. Osat vaihtuivat 2019, kun porvarihallitus teki tilaa keskustan ja vasemmiston ministeristölle. Seuraavan kerran roolit jaettiin eduskuntavaaleissa 2023.
Eduskunnan välikysymyskeskustelussa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) piti sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps.) arvostelua koulukiusaamisena.
Samaan syyllistyi joukko perussuomalaisia, kun he aikanaan jahtasivat ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr.) tai puolustusministeri Stefan Wallinia (r.).
Keskustelu sosiaalisessa mediassa on välillä vastenmielistä. Ennen nokkelaa huumoria ja itseironiaa viljelleet poliitikot ovat muuttunut propagandatykeiksi.
Politiikan nykyinen keskustelutapa murentaa päättäjien uskottavuutta. Tärkeintä on lähes kaikilla keinoilla vahvistaa puolueen asemia ja turvata oma paikka eduskunnassa.
Iva, vihapuhe ja puolitotuudet ovat aina kuuluneet politiikkaan. Nyt ne ovat yhä suosituimpia keinoja, jotka syrjäyttävät totuuden ja tyylin.
Hallitus johtaa poliittista keskustelua, mutta myrkyttyneestä ilmapiiristä se ei vastaa yksin. Tämä tuli selväksi viikon välikysymyskeskustelussa. Oppositiolta on mahdotonta saada selviä vaihtoehtoja.
Sosiaalidemokraatit panttaavat tarkkoja talousesityksiä. Keskustan kasetilla soi tuttu virsi asutuskeskuksien ulkopuolisten alueiden tyhjenemisestä.
Orpon ja Purran lisäksi paljon on vartijoina ovat oppositiopuolueiden puheenjohtajat. SDP:n Antti Lindtman on Marinia selvästi sovittelevampi, eikä keskustan puheenjohtajaksi valittava Antti Kaikkonen ole rääväsuu.
Vihreiden uuden puheenjohtajan Sofia Virran aikana puolueesta ei välity sellainen ylimielisyys kuin vaalikaudella 2015–2019. Silloin vain muita fiksummat vihreät tiesivät, miten maailma pannaan järjestykseen.
