Suomessa on enemmän yksinäisiä 18–49-vuotiaita aikuisia kuin muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Sekä parisuhteessa elävät että sinkut kokevat meillä enemmän yksinäisyyttä, ilmenee Generations and Gender Surveyn vertailusta. Suomi osallistui tutkimukseen ensi kertaa, ja tutkimuksen toteutti meillä Väestöliitto.
Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch liittää suomalaisten yksinäisyyden kokemuksen sekä läheisten ystävien määrään että perhetilanteeseen.
– Suomessa ensimmäinen lapsi saadaan myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa, ja kokonaan lapsettomien osuus on Euroopan korkeimpia, Rotkirch toteaa.
Yksinäisyyden tunne heijastaa epäsuhtaa sen välillä, mitä yksilöt haluavat ihmissuhteiltaan ja mitä heillä on. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi muita ihmisiä ympärillä, ja toisaalta yksin elävä voi olla tyytyväinen sosiaaliseen elämäänsä.
”Koko yhteiskunnan pitäisi olla vähemmän ruuduilla”
Yksinäisyyden kokemusta lievittäisivät parhaiten kasvokkaiset kohtaamiset.
– Ajattelen itse yhä enemmän niin, että koko yhteiskunnan pitäisi olla vähemmän ruuduilla. Jos asuu yksin, arastelee sosiaalisia tilanteita ja tekee etätyötä, voi olla todella yksin. Puhelinsoittojenkin kynnys tuntuu nousseen. Tutkitusti pelkkä digitaalinen viestintä ei tee ihmisille hyvää. Tapaaminen tai toisen äänen kuuleminen tuo useimmille merkityksellisyyttä ja iloa, Anna Rotkirch sanoo.
Kehityksen suunta vaikuttaa kuitenkin olevan toinen, yhteisöllisyys rapautuu. Sosiaaliset kohtaamiset ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana, ja monissa maissa läheisten ystävien määrä on tutkitusti pienentynyt. Kehitys alkoi jo ennen sosiaalisen media tuloa ja ruutuajan kasvua.
Suomalainen piirre on myös se, että vaikka maamme onkin valittu onnellisimmaksi vuosi toisensa jälkeen, nuorten osalta olemme vasta seitsemänneksi onnellisin maa.
– Meillä on isoja sukupolvien välisiä eroja. Eläkeläiset pääosin voivat varsin hyvin, mutta alle 30-vuotiaat eivät yhtä hyvin. Nuorten ihmissuhdetaidotkin voivat tarvita tukea, Rotkirch sanoo.
Suomessa koetaan yksinäisyyttä parisuhteissakin
Parisuhteessa elävät ovat keskimäärin vähemmän yksinäisiä kuin sinkut. Suomessa kuitenkin myös parisuhteessa elävien vastaajien yksinäisyys oli vertailussa mukana olleista maista korkein.
–Parisuhteessa elävien yksinäisyyteen saattaa myös liittyä se, miten läheiseksi kumppani koetaan, ja miten paljon voidaan tehdä yhdessä asioita – mutta tähän liittyy myös muu sosiaalinen kanssakäyminen.
Jotkut tarvitsevat aika paljon erilaisia sosiaalisia suhteita tunteakseen, että he eivät ole yksinäisiä, toiset taas eivät, Rotkirch miettii.
Parisuhteessa elävien yksinäisyys oli tutkimuksen mukaan Suomessa kuitenkin melko lähellä Iso-Britannian, Tshekin ja Norjan keskiarvoja.
Ilman parisuhdetta elävät kokivat Suomessa itsensä selvästi yksinäisemmiksi kuin muissa maissa.
Isät kokivat hieman useammin yksinäisyyttä kuin lapsettomat miehet
Tutkimuksessa yksinäisyyttä tarkasteltiin myös sukupuolen ja sen mukaan, oliko vastaajilla lapsia vai ei. Miehet olivat hieman naisia yksinäisempiä.
Vanhempien ja lapsettomien vastaajien välillä ei ollut suurta eroa yksinäisyyden kokemuksessa. Lapsettomat naiset kokivat itsensä jonkin verran yksinäisemmäksi kuin äidit, mutta miehistä päinvastoin isillä oli hieman useammin yksinäisyyden kokemuksia kuin lapsettomilla miehillä.
Ajankäyttötutkimuksista tiedetään, että pienten lasten isät tekevät pitkiä työpäiviä perhevastuiden lisäksi.
–He nipistävät perhebarometritutkimuksemme mukaan aikaa omista sosiaalisista suhteistaan ja unesta. Ystäville ei välttämättä ole aikaa, Anna Rotkirch kertoo.
Myös vanhemmuuden tukiverkostot saattavat olla sukupuolittuneita. Osa pikkulapsien isistä kokee äidin ja lapsensa suhteen niin tiiviiksi, että se johtaa ulkopuolisuuden tunteisiin.
Kenen kanssa keskustellaan tärkeistä asioista?
GGS-kyselyssä kartoitettiin myös, keiden kanssa vastaajat yleensä keskustelevat tärkeistä henkilökohtaisista asioista. Vaihtoehdot olivat erilaisia ihmisryhmiä, kuten sisarus, ystävä tai naapuri, joten vastaukset eivät mittaa sosiaalisten verkostojen kokoa vaan sitä, minkälaisia suhteita vastaajalla on. Vastaajat mainitsivat keskimäärin kolme eri ihmisryhmää, naiset hieman useampia (3,2) kuin miehet (2,7 ihmisryhmää).
Yleisimmin tärkeitä keskusteluja käytiin ystävien, naapureiden, työkaverien tai muiden ei-sukulaisten kanssa. Joka viides 18–49-vuotias nainen ja joka kolmas mies ei kuitenkaan nimennyt tätä ryhmää sellaiseksi, jonka kanssa keskustelisi tärkeistä asioista. Kumppanit edustivat toiseksi yleisintä ihmisryhmää, jonka kanssa tärkeistä asioita keskustellaan. Vanhemmat ja sisarukset keräsivät myös paljon mainintoja.
– Vanhemmilta saatava tuki ja apu oli erilaista kuin muilta saatu. Ystäviltä saadaan erityisesti emotionaalista tukea, vanhemmilta ja sukulaisilta saadaan useammin erilaista suurempaa tukea ja myös taloudellista tukea, Rotkirch kuvaa.
Läheisten sukulaisten joukosta naiset valitsivat useammin äidin ja sisaret kuin miespuoliset perheenjäsenensä, kun taas miehet kertoivat keskustelevansa isän ja veljien kanssa enemmän kuin äidin ja sisarten kanssa.