Kremlin sitkeä propagandaväite, jonka mukaan Naton laajentuminen on aiheuttanut Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” Ukrainaa vastaan, on alkanut viime aikoina saada uutta jalansijaa myös lännessä.
Väitettä ovat toistaneet muun muassa Euroopan parlamentissa puhunut amerikkalainen taloustieteilijä Jeffrey Sachs ja elokuvaohjaaja Oliver Stone, joka kutsuu Vladimir Putinia ”suureksi johtajaksi” ja syyttää läntisiä ”idiootteja” ihmiskunnan ystäväksi luonnehtimansa Venäjän ärsyttämisestä.
– Tämän väitteen vetovoima on selvä – se pelkistää monimutkaisen sodan, jossa imperialistinen hyökkääjä jatkaa valloitusmarssiaan, yksinkertaiseksi kertomukseksi länsimaiden provokaatiosta, jonka uhriksi Venäjä on joutunut, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa ja Krakovan Jagello-yliopistossa toimiva puolalaistutkija Maciej Bukowski toteaa artikkelissaan.
– Pienet valtiot, jotka ovat kiirehtineet turvaamaan turvallisuutensa liittokunnan jäsenyyden kautta, jätetään yksinkertaisesti huomiotta ja niitä kohdellaan oheisvahinkoina tai Yhdysvaltojen juonitteluun langenneina hyväuskoisina hölmöinä, hän toteaa.
Venäjä on hänen mukaansa maa, jonka olemassaolon ideana on pitkään ollut rajojen loukkaaminen. Se hyökkäsi Tšetšeniaan 1990-luvulla, Georgiaan vuonna 2008, Krimille ja Donbasiin vuonna 2014 ja on nyt käynyt kolmen vuoden ajan täysimittaista hyökkäyssotaa riistääkseen Ukrainan itsenäisyyden.
– Moskovan toimet eivät ole vastaus Naton laajentumiseen, vaan osa johdonmukaista alueellisen ylivallan strategiaa, hän huomauttaa. Siksi on hänen mielestään masentavaa kuulla demokraattisten valtioiden merkittävissä asemissa olevien kansalaisten kaiuttavan Venäjän valheellisia väitteitä.
– Yhdysvaltojen ja Euroopan naiivius Venäjää kohtaan ei rajoitu vain poliitikoihin. Myös tutkijat ja diplomaatit ovat liian usein olettaneet, että Moskovan toimet ovat olleet reaktiivisia ja perustuneet saarretuksi joutumisen pelkoon. He eivät ole ymmärtäneet, että Venäjän strategia perustuu imperialistiseen nostalgiaan ja Kremliin syvälle juurtuneeseen uskomukseen, jonka mukaan Venäjän tehtävänä on johtaa slaavilaista maailmaa ja hallita entisen imperiuminsa alueita, Bukowski sanoo.
Venäjän joukkojen Ukrainassa tekemät julmuudet eivät hänen mukaansa vaikuta pelosta toimivan valtion teoilta, vaan valloitus- ja alistamissodan harkituilta keinoilta. Silti jotkut, kuten Sachs, syyttävät Baltian maita perusteettomasta russofobiasta.
– Kuten ukrainalainen aktivisti ja entinen kansanedustaja Lesia Orobets on sanonut, ”olemme oppineet, että jos taistelemme venäläisiä vastaan, meitä kuolee tuhansittain. Jos antaudumme venäläisille, meitä kuolee miljoonia”. — Ukrainalaiset taistelevat identiteettinsä ja tulevaisuutensa puolesta. Jos me eurooppalaiset haluamme tehdä niin, meidän on oltava yhtä päättäväisiä kuin he. Emme saa polvistua Kremlin edessä, Bukowski toteaa.
