Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana Recep Tayyip Erdogan ja AKP ovat tutkija Reuben Silvermanin mukaan jättäneet syvän kädenjäljen Turkkiin sekä vahvistamalla islamin asemaa maallistuneessa valtiossa että kasvattamalla maansa vaikutusvaltaa ulkomailla.
– Vuosia jatkunut epäsovinnainen talouspolitiikka ja helmikuun tuhoisa maanjäristys ovat kuitenkin horjuttaneet luottamusta hallitukseen, mikä on saanut monet äänestäjät kyseenalaistamaan AKP:n pätevän hallinnoitsijan maineen, joka on perinteisesti ollut puolueen vetovoiman keskeinen tekijä. Tukholman yliopiston Turkki-instituutissa työskentelevä Silverman toteaa Foreign Policy -lehdessä.
– Erdoganin lähtöä on kahden vuosikymmenen jälkeen vaikea kuvitella. Mielipidemittaukset viittaavat siihen, että oppositio saattaa voittaa hänet, mutta laajalti uskotaan, että hän tekee kaikkensa pysytelläkseen vallassa ja käyttää virka-asemansa suomia etuja kuroakseen niukan voiton tai haastaakseen epäsuotuisan tuloksen, hän sanoo.
Jos Erdogan yksinkertaisesti hyväksyisi tappion, se olisi Silvermanin mukaan ennennäkemätöntä Turkin poliittisessa historiassa. Ensimmäistäkään Turkin presidenttiä ei ole tähän mennessä äänestetty pois virasta.
Erdogan on ensimmäinen Turkin presidentti, joka on valittu kansanvaalilla eikä parlamentin toimesta. Samalla maan poliittinen järjestelmä on muuttunut parlamentaarisesta presidenttivaltaiseksi.
– Moni Erdoganin yhdestätoista edeltäjästä tuli ja meni ilman sen kummempaa kohua, mutta ne harvat, joilla oli Erdoganin tavoin poliittisen massapuolueen tuki, pysyivät yleensä virassaan, kunnes armeija syrjäytti heidät tai he yllättäen kuolivat, Silverman sanoo.
Vuonna 2017 Erdoganin pääministerin tehtävä lakkautettiin ja valta keskitettiin Erdoganille tehokkaamman hallinnon nimissä. Toisella kaudellaan Erdogan ei ole epäröinyt käyttää lisääntynyttä valtaansa puuttuakseen aktiivisesti muun muassa Turkin keskuspankin toimintaan.
Turkin oppositio pitää Erdogania korruptoituneena diktaattorina. Jos oppositio voittaisi vaalit, Erdogan ja hänen perheensä saattaisivat Silvermanin mukaan hyvinkin päätyä syytettyjen penkille.
Jotta Erdogan voisi sopeutua mahdolliseen tappioon ja sen kaikkiin seurauksiin, Turkin oppositiopuolueiden kannattaisi hänen mielestään välttää presidentin tuomitsemista ja keskittyä viestimään äänestäjilleen niistä myönteisistä muutoksista, joita ne olisivat vaalivoittonsa myötä valmiita toteuttamaan.