Keskuskauppakamarin johtava veroasiantuntija Tomi Viitala muistuttaa, että rahana tai siihen verrattavana suorituksena annettua lahjaa pidetään aina veronalaisena palkkatulona. Sen sijaan esineet, pääsyliput tai palvelut voivat olla verovapaita lahjoja. Myös ylimääräinen vapaapäivä on paitsi aineeton lahja myös veroton etu.
Valinta verovapaan lahjan sisällöstä kuuluu työnantajalle. Työntekijä voi kuitenkin valita lahjan useammasta työnantajan osoittamasta lahjavaihtoehdosta.
– Helposti voisi ajatella, ettei vaikkapa lahjakortti olisi palkkaa. Verotuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että lahjakortti voi olla verovapaa lahja vain, jos työnantaja on selvästi rajannut, mitä tuotteita lahjakortilla voi hankkia ja mistä, Viitala sanoo.
Hän muistuttaa, että yksilöimättömät tavaratalojen tai kauppakeskusten lahjakortit ovat aina veronalaista palkkaa.
– Sen sijaan kirjalahjakortti voi olla verovapaa lahja, vaikka lahjakortti oikeuttaisi valitsemaan yhden joululahjakirjan useiden kirjojen joukosta, Viitala jatkaa.
Lahjojen verovapaus edellyttää lisäksi, että ne ovat arvoltaan vähäisiä ja ne annetaan koko henkilökunnalle. Viitalan mukaan nyrkkisääntönä on, ettei vähäisen lahjan arvo voi ylittää sataa euroa.
Siten esimerkiksi herkkukorilahjaa voidaan pitää vähäisenä lahjana, johon verottaja ei puutu. Herkkulahjojen osalta työntekijöille voidaan antaa mahdollisuus valita myös kasvisvaihtoehto.
– Eräs aineeton tapa muistaa työntekijää on antaa lahjana ylimääräinen vapaapäivä. Vaikka vapaapäivällä voi olla suurta henkilökohtaista arvoa työntekijälle, sitä ei pidetä hänen veronalaisena etuutena. Samoin, jos työntekijälle annetaan mahdollisuus ohjata lahjaa vastaava summa hyväntekeväisyyteen, työntekijä ei saa palkkatulona verotettavaa etuutta, kertoo Viitala.
