Tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujen hinnanalennus vähensi autoilua ja hiilidioksidipäästöjä. Jokaista vähennettyä hiilidioksiditonnia kohden toimenpide oli kuitenkin kallis verrattuna muihin ilmastotoimiin.
Polttoaineverot ovat tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista vähentää liikennesektorin päästöjä. Polttoaineverot herättävät kuitenkin usein kansalaisten vastustusta ja ne koetaan epäoikeudenmukaisiksi, mikä tekee polttoaineverojen korottamisesta vaikeaa.
Tutkija Kimmo Palanne Aalto-yliopistosta ja Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta (VATT) tutkii väitöskirjassaan, voidaanko liikenteen päästöjä vähentää polttoaineverotuksen lisäksi alentamalla julkisen liikenteen lippuhintoja.
Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin seudun joukkoliikenteen vuoden 2019 hinta- ja vyöhykeuudistusta, joka laski matkalippujen hintoja osalla asiakkaista 45 prosentilla.
– Julkisen liikenteen hintojen alentaminen vähensi autoilua ja päästöjä, mutta ei vaikuttanut auton omistukseen. Vaikka vaikutus ajokilometreihin oli osalla ihmisistä melko suuri, ilmastotoimena hinnanalennus oli kuitenkin kallis verrattuna esimerkiksi polttoaineveron korotuksiin, Palanne tiivistää tutkimuksen tulokset.
Ajokilometrit vähenivät, mutta autoista ei luovuttu
Hintojen alentaminen johti selkeään ajokilometrien vähenemiseen erityisesti niillä alueilla, jotka olivat lähimpänä halvempiin lippuihin oikeuttavan matkustusvyöhykkeen rajaa. Vaikutus oli suurin 600 metrin etäisyydellä rajasta, missä ajokilometrit vähenivät keskimäärin 700–1400 kilometriä vuodessa hinnanalennuksen saaneilla.
Ajokilometrien joustavuus julkisen liikenteen hintojen muutoksille vaihteli välillä 0,06–0,27. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 10 prosentin lasku lippujen hinnoissa johtaisi 0,6–2,7 prosenttia alempiin ajokilometreihin. Mitä lähempänä vyöhykerajaa asui, sitä voimakkaampi oli ajamisen jousto julkisen liikenteen hintojen muutoksille.
Vaikka ajokilometrit vähenivät osalla merkittävästi, tutkimuksessa ei havaittu muutoksia auton omistuksessa. Tämä viittaa siihen, että ihmiset siirtyivät käyttämään julkista liikennettä tietyissä matkoissa, mutta eivät luopuneet autoilusta kokonaan.
Palanteen mukaan tämä saattaa osoittaa, että julkinen liikenne ei pysty korvaamaan autoa kaikilla matkoilla, vaikka siitä tuleekin houkuttelevampaa hintojen alentuessa.
Ilmastotoimena suhteellisen kallis
Tutkimuksen tulosten mukaan julkisen liikenteen lippujen hinnan alentaminen on suhteellisen kallis keino vähentää päästöjä. Arvioidut kustannukset päästöjen vähentämiselle olivat noin 1000–3000 euroa hiilidioksiditonnia kohden.
Verrattuna polttoaineveron korotuksen kustannuksiin, jotka ovat aiempien tutkimusten perusteella jopa alle sata euroa hiilidioksiditonnia kohden, julkisen liikenteen hinnoittelu on huomattavasti kalliimpi päästövähennyskeino.
– Suhteellisen korkean hinnan vuoksi julkisen liikenteen hinnanalennus on houkutteleva ilmastotoimi vain, jos muut vaihtoehdot, kuten polttoaineverot, eivät ole poliittisesti mahdollisia tai ne eivät riitä päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Toki julkista liikennettä voidaan tukea myös muista syistä, Palanne sanoo.
Tutkimus käyttää erojen erotusmenetelmää (difference-in-differences), jossa vertaillaan lähellä matkustusvyöhykkeen rajaa asuvia henkilöitä, joista toiset saivat hinnanalennuksen, kun taas toiset asuivat juuri rajan ulkopuolella eivätkä saaneet alennusta.
Lähestymistapa mahdollistaa hinnanmuutoksen vaikutusten erottamisen muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa autoiluun ja liikenteen päästöihin. Tutkimuksessa käytetyt tiedot asuinpaikasta ja auton käytöstä perustuvat Tilastokeskuksen ja Traficomin rekisteriaineistoihin.
Kimmo Palanteen taloustieteen väitöskirja Essays on transportation and the environment tarkastetaan Aalto-yliopistossa 21.3.2025.
