Julkinen talous on ollut kroonisesti alijäämäinen pian 15 vuotta. Tilanteeseen ei ole tulossa muutosta lähivuosina. Velkasuhde on kasvamassa kiihtyvää vauhtia. Jaakko Kiander kirjoitti 11.2. veronkiristysten roolista julkisen talouden tasapainottamisessa.
Valtiovarainministeriön ja tutkimuslaitosten arviot kestävyysvajeesta ovat yhteneväisiä. Tutkijoiden mukaan kestävyysvajeen syynä on väestörakenteen muutos ja ikäsidonnaisten menojen kasvu. Ei verotulojen väheneminen.
Arvio kestävyysvajeen suuruudesta ei ole vaalikauden aikana muuttunut. Julkista taloutta on sopeutettava yli 10 miljardilla eurolla tulevien vaalikausien aikana. Hyvinvointivaltion perusteita uhkaava hallitsematon velkaantuminen on hyvästä syystä vaalien keskeisin teema.
Julkisen talouden tasapainoon vaikuttaa monet tekijät. Talouskasvulla ja työllisyydellä on merkittävä rooli, mutta politiikan keinovalikoima on tylppä ja parhaimmillaankin tuloksiltaan epävarmaa.
Koronashokin jälkeen talous elpyi muiden länsimaiden rinnalla. Julkinen talous vahvistui väliaikaisesti. Hallituksen päätökset menokehysten rikkomisesta, mittavasta menoelvytyksestä ja myös välttämättömistä kriisimenoista, ovat heikentäneet julkista taloutta. Tuloihin ja menoihin tehdyt päätökset kasvattavat velanottoa pysyvästi 2-3 miljardilla. Lisäksi korkomenot ovat yllättäneet pessimistisetkin ennusteet.
Hitaan kasvun ja Pohjoismaisittain matalan työllisyyden ohella julkista taloutta heikentää menojen pysyvästi tuloja nopeampi kasvu.
Suomi on perinteisesti ollut korkeiden julkisten menojen maa. Lähes koko 2000-luvun alun julkiset menot suhteessa kokonaistuotannon arvoon oli alle 50 prosenttia ja lähellä Pohjoismaisten verrokkimaidemme tasoa. Finanssikriisissä menotaso nousi ja on pysytellyt siitä asti 54-57 prosentin tasolla. Saman ajan julkinen talous on pysynyt syvästi alijäämäisenä.
Kokonaisveroaste puolestaan ei ole olennaisesti muuttunut 20 vuoden aikana. Taso on pysytellyt OECD-maiden kireimpien joukossa ollen hieman yli 40 prosenttia. Kianderin mainitsema 44 prosentin veroaste vuonna 2016 oli korkein 20 vuoden aikana. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan taso olisi palaamassa 2010-luvun taitteen tasolle vuonna 2025.
Välillisten verojen pohja on supistumassa, kun toivottuja tuloksia verotuksen päästöohjauksesta saavutetaan. Valtiovarainministeriön mukaan muutos vaikuttaa kuitenkin merkittävästi tuloihin vasta 2030-luvulle tultaessa.
Vaikka julkisten menojen toteutunut kasvu ja edelleen jatkuvasti ennakoitu kasvu on suuruudeltaan merkittävää, ei siitä ole juuri keskusteltu.
Tämä voi johtua siitä, että menotason nousun taustalla on talouden heikko suorituskyky, eikä matalien korkojen aikana kasvava velka ole luonut riittävästi painetta sopeuttaa menoja vastaavasti. Ikäsidonnaisten menojen kasvu ja lähivuosina räjähdysmäisesti kasvavat korkomenot antavat keskustelulle runsaasti lisää aihetta.
Vuoden 2016 kilpailukykysopimuksessa sosiaalivakuutusmaksuja siirrettiin työnantajalta työntekijälle. Työntekijälle ratkaisua kompensoitiin veronkevennyksin. Kokonaisuutena talouspolitiikalla onnistuttiin 2015-2019 vahvistamaan julkista taloutta ja nostamaan työllisyyttä. Rakenteellisten uudistusten vaikutukset näkyvät pitkälle 2020-luvulle. Lisää tarvitaan.
Suomi on kireän verotuksen, heikkenevän huoltosuhteen pieni reunatalous. Asemaamme heikentää tulevina vuosina Venäjän kaupan poistuminen. Veropolitiikan viritystä tulee arvioida suhteessa kilpailukykyymme ja talouden kasvumahdollisuuksiin.
On selvää, että veronkiristyksillä on haitallinen vaikutus. Tutkimustiedon valossa alijäämien paikkaaminen veronkiristyksillä on johtanut läntisissä talouksissa huonoihin lopputuloksiin viime vuosikymmeninä. Talouden suorituskyky on heikentynyt ja ongelmat pahentuneet.
Koska tarve julkisen talouden vahvistamiseen on suuri ja verorasitus korkea, joudutaan ratkaisuja hakemaan menojen kasvun hillitsemisestä. Säästöjä voidaan saavuttaa supistamalla julkista palvelulupausta tai tuottamalla palvelut tehokkaammin. Mitä paremmin tehokkuutta saadaan, sitä vähemmän palvelulupausta on tulevaisuudessa supistettava. Siksi lähtökohtaisesti mitään sektoria ei kannattaisi rajata toimien ulkopuolelle.
