Haastattelu on sovittu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan työhuoneeseen, mutta Mika Salminen ehdottaa saman tien jotain toista paikkaa. Huoneessa olevat nojatuolit ovat liian matalat ja epämukavat istua. Salminen viittaa pituuteensa. Hississä matkalla alaspäin hän vastaa toimittajan ensimmäiseen kysymykseen, joka koskee pituutta: 196 senttiä, ”ainakin joskus ollut”.
Haastattelupaikaksi valikoituu aulasyvennys, jonka sohvat ovat – kenties – vähän korkeammat. Läheisellä pöydällä on näytillä THL:n julkaisemaa kirjallisuutta, kuten Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus ja Vankien terveys ja hyvinvointi 2023.
Sisustus THL:n tiloissa väritykseltään maanläheistä: vihreää, oranssia ja harmaata. Luontoaiheinen vertaus putkahti Salmisen mieleen, kun hän otti taannoin kantaa sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestyöryhmän esitykseen, joka karsisi päivystyksiä ja keskittäisi sairaaloiden palveluvalikoimaa.
”Suoraan sanoen pään pensaaseen laittamista”. Näin hämmästelit Ylen Ykkösaamussa (9.3.2024) sairaalaverkkotyöryhmän saamaa jyrkän negatiivista palautetta. Mikä on viestisi poliittisille päättäjille?
– Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoitehan oli saada laajemmat hartiat, jotta voitaisiin tehdä enemmän. On myös yleinen väärinymmärrys, että sairaala olisi jotenkin kriittinen palvelujen saannin kannalta. Se on osa kokonaispakettia, jossa meillä on myös ennaltaehkäisy ja perusterveydenhuolto. Selvityksen idea oli katsoa, mitkä asiat olisi tarkoituksenmukaista tehdä missäkin sairaalassa. Kyse oli työnjaosta eikä edes siitä, että lopetettaisiin sairaaloita. Sitäkin pitäisi pohtia. Meillä on keskussairaaloita todennäköisesti liikaa verrattuna väestöpohjaan.
Et pitänyt selvitystä radikaalina?
– Se oli kaikkea muuta kuin radikaali.
Kuinka monta sairaalaa Suomesta voisi lopettaa?
– Tämä menee sitten asiantuntijapuolelle. En pysty tähän vastaamaan.
Haastattelua seuraavana päivänä hallitus päätti yllättäen sairaaloista jo kehysriihessä. Yöpäivystyksiä karsitaan, mutta selvityksen kakkosvaihetta, jossa osa keskussairaaloista olisi muutettu kevyemmän palvelun ”akuuttisairaaloiksi”, ei tämä hallitus edistä. Seuraavalla viikolla Salminen kommentoi linjausta puhelimitse mietteliäänä:
– Ei tämä tässä taloustilanteessa varmasti auta ja tietysti kun henkilöstöstä on pulaa, eivät tähän liittyvät ongelmat mihinkään katoa.
Samassa puhelinhaastattelussa Salminen ottaa kantaa myös kehysriihen päätöksiin: makeisten arvonlisäveron reipas nosto on ”askel oikeaan suuntaan” kuten myös tupakka- ja alkoholiveron korotukset. Jatkossa tätä pitäisi laajentaa moniin muihinkin sokeri- ja suolapitoisiin tuotteisiin ja vastavuoroisesti laskea terveellisten elintarvikkeiden, kuten vihannesten, hedelmien ja marjojen veroa. Päätös laskea henkilöstömitoitusta ympärivuorokautisessa hoivassa saa myös ymmärrystä, koska tarpeet kotihoidossa kasvavat nopeasti.
Entä hoitotakuun venyttäminen kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen?
– Ei ole hyvä asia, jos ihmiset joutuvat odottamaan pidempään hoitoja. Henkilöstökuluissa voidaan ehkä jonkin verran säästää, mutta riskinä on, että ihmisten tilat pahenevat ja sitten olemme kahta vaikeampien tilanteiden edessä.
Tiukat aikarajat ovat saattaneet pakottaa alueilla turvautumaan kalliisiin vuokralääkäreihin. Mitä ajattelet tästä?
– Se on juuri näin ja kyseessä on rakenteellinen ongelma, jota monissa muissa maissa ei sallittaisi. Rumasti sanottuna tällaiset toimijathan kiristävät julkisen puolen toimijoita pakon edessä. Tämä ei ole enää reilua kilpailua. Keikkalääkäreiksi houkutellaan usein myös opiskelijoita. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, etteivät he katso tarpeelliseksi opiskella erikoistumiseen saakka, jos tällaisella ”kevyellä mallilla” voi tienata jopa enemmän.
Palataan puhelinhaastattelusta viikko taaksepäin THL:n sohvalle. Sote-uudistus näyttäisi olevan suurissa vaikeuksissa. Onko jotain, mitä viime kaudella tästä päätettäessä olisi pitänyt tehdä toisin?
– Suunnittelussa ei osattu ottaa huomioon, miten paljon yhdistämiset lisäävät kustannuksia esimerkiksi palkkaharmonisoinnin kautta. Alueita olisi voitu ohjata myös voimakkaammin siinä, minkälainen pitäisi olla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen suhde – resursseissa. Se ei ole tällä hetkellä ihan kohdillaan, kun erikoissairaanhoitoon menee kaksi kolmasosaa ja perusterveydenhuoltoon kolmannes. Puolet ja puolet olisi hyvä. Lisäksi työterveyshuolto olisi pitänyt ottaa myös mukaan tarkasteluun osana sote-uudistusta.
Pidätkö mahdollisena, että hyvinvointialueiden määrää joudutaan vähentämään tulevaisuudessa?
– Se on todennäköisesti jopa väistämätöntä. Määrä on poliittinen kompromissi, kun oikeasti pitäisi lähteä väestöpohjasta, joka pystyisi sekä ylläpitämään kokonaisuutta että olisi sopiva palvelujen tuotannolle. THL esitti jo kauan sitten, että tämänkokoisessa maassa sopiva määrä alueita olisi viisi.
Milloin olemme tämän edessä?
– Tämä ei ole oma prosessinsa, vaan tapahtuu varmasti ajan kanssa. Jos käy niin, että joku alue ei selviä tehtävistään – oli kyse sitten rahasta tai henkilöstön riittävyydestä – tätä vartenhan on oma menettelynsä, jossa valtio ottaa tiukemman roolin ja viimeisenä keinona ovat sitten nämä yhdistämiset.
Olet vaatinut eettistä keskustelua sote-palvelujen priorisoinnista. Mitä tarkoitat?
– Tämä liittyy lääketieteen kehitykseen ja siihen, miten asiantuntijat haluavat tarjota parastaan, mikä on toki myös kallista. Meillä voi olla uusi syöpälääke, joka lisää ehkä ihmisen elinaikaa muutamia kuukausia tai saattaa toki parhaimmassa tapauksessa pelastaa hengen. Jos sen kustannukset vastaavat vanhusten hoitoa jossain yksikössä vuositasolla tai joidenkin lasten peruspalveluiden kustannuksia, joudumme vaikeiden eettisten kysymysten äärelle. Onko oikein satsata rahat yhden ihmisen hoitoon? Vertailut ovat ikäviä, mutta näistä pitäisi kyetä meillä käymään keskustelua. Monissa maissa on asetettu rajoja sille, kuinka paljon ihmisen sairautta parantava toimi tai lisäelinvuosi saa maksaa. Tällaisia on tehty esimerkiksi Norjassa, Hollannissa ja Britanniassa.
Miten tätä pitäisi meillä lähteä edistämään?
– Yliopistolliset keskussairaalat ja siellä olevat asiantuntijat ovat heitä, joiden tulisi tällaisia vertailuja tehdä. Heillä on tähän liittyvä ymmärrys ja asiantuntemus.
Mainitse pari tehokkainta tapaa purkaa normeja sote-palveluissa?
– Ensinnäkin lääkärit pitäisi vapauttaa erilaisten lappusten – mukaan lukien sairaslomatodistukset – kirjoittamisesta. Lääkärin ajan käyttäminen tällaiseen on turhaa ja pitäisi miettiä, mikä on oikeasti vaikuttavaa.
– Toiseksi työterveysjärjestelmä pitäisi uudistaa. En sano, että se on turha järjestelmä, mutta sen tuottavuutta pitäisi miettiä osana kokonaisuutta. Voin saada huomiseksi työterveyteen lääkäriajan johonkin pikkuvaivaan, kun taas äitini – jolla on melkein aina suurempi tarve kuin minulla – joutuu odottamaan kaksi viikkoa. Tämä ei ole myöskään yhdenvertaista. Ja kun työterveyteen saa ajan näin nopeasti, siellä on myös aika paljon tyhjäkäyntiä ammattilaisten osalta.
Tuoreessa Terhi Hautamäen kirjassa THL:n Hanna Nohynek nostaa esiin korona-ajan ja vastakkainasettelun sosiaali- ja terveysministeriön vastuuministerin ja THL:n välillä. Miltä tuntui, kun näkemyksiänne ei kuunneltu?
– Olemassa olevan periaatteen mukaan asiantuntijalaitos antaa arvionsa ja poliitikot tekevät sitten päätöksensä eikä se mene aina yksiin asiantuntijalaitoksen kanssa, koska taustalla voi olla muitakin syitä. Tämä on selvä asia. Sellaiset tilanteet, joissa pyritään vaikuttamaan jotenkin siihen, että asiantuntijalaitos antaisi mieluisan arvion, ne ovat kuitenkin vaarallisia ja tällaisia ei saisi tulla.
Mihin viittaat?
– No, siinä oli tilanteita, joissa koronarokotusten lisäannoksia harkittiin ja annettiin ymmärtää, että THL:n neuvot eivät kelpaa, koska ne eivät olleet ehkä sitä, mitä odotettiin. Jopa hallituksen sisällä oli näkemystä, että poliittisesti pitäisi päättää, koska ja keille rokotuksia pitäisi antaa. Ja se on suoraan sanoen surman tie, jos usko tietoon perustuvaan päätöksentekoon menee. Rokotteillakin on haittavaikutuksensa eikä niitä pitäisi antaa, ellei niille ole olemassa selkeää, lääketieteellistä tarvetta.
Juttu on julkaistu myös toukokuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä. Kuvat: Jetro Staven