Venäjän diktaattori Vladimir Putin vahvisti viime viikolla sen, minkä kaikki jo tiesivät. Maata vuodesta 2000 lähtien joko presidenttinä tai pääministerinä hallinnut 71-vuotias asettuu jälleen ehdolle ensi vuoden presidentinvaalissa.
Hyvät lähteet Venäjän eliitissä omaava politiikan asiantuntija Tatjana Stanovaja kiinnittää R.Politik -analyysipalvelunsa viikottaisessa Venäjä-raportissa huomiota Putinin ilmoituksen ajankohtaan ja tapaan.
Putin kertoi aikeistaan heti sen jälkeen, kun hän oli jakanut palkintoseremoniassa Venäjän sankarin kultaisia tähtiä Kremlin palatsin Pyhän Yrjön salissa.
Tutkija huomauttaa ”sotasankareiden ja muiden tarkoin valittujen läsnäolijoiden” tulleen sen jälkeen presidentin luo vaatimaan häntä asettumaan jälleen ehdolle voiton varmistamiseksi ja Venäjään yksipuolisesti ja laittomasti liitettyjen Ukrainan alueiden hallinnan vakiinnuttamiseksi.
Stanovajan mukaan tapahtuma yritettiin pyörittää valtiollisessa mediassa spontaaniksi. Kyse oli kuitenkin luonnollisesti pitkään suunnitellusta operaatiosta, jonka koreografia oli mietitty tarkkaan.
Tatjana Stanovaja arvioi, että sotalinjalle lähtö on Vladimir Putinin henkilökohtainen strateginen päätös. Tutkijan mukaan totuttu pragmaattinen lähestymistapa toisi Putinille kuitenkin vankemman tuen.
Sodan esiin nostamista voidaankin pitää yllätyksenä. Tämä voi kieliä jopa siitä, että Kreml on päättänyt muuttaa Putinin ”kampanjan” suunnitelmia loppumetreillä. Sisäpiirin lähteistä julkisuuteen vuodettujen tietojen mukaan Moskovassa oli aiemmin päätetty, että sodan annettaisiin näkyä vaalien aikana niin vähän kuin suinkin mahdollista. Linja vaikuttaisi nyt olevan täysin erilainen.
Protestiliike vaikuttaa
Venäjällä on virinnyt viime kuukausina uusi protestiliike, joka otetaan Kremlissä ilmeisen vakavasti. Liikekannallepanossa rintamalle määrättyjen läheisistä koostuva liike ei sinänsä vastusta sotaa. Miehille vaaditaan kuitenkin parempia oloja ja rotaatioita kotiin. Huomio on kiinnittynyt muun muassa siihen, että vankiloista värvätyt pääsevät kotiin ja vapauteen tavallisesti puolen vuoden rintamapalveluksen jälkeen. Liikekannallepanossa sotaan käsketyt on taas otettu sotaan toistaiseksi.
Protestiliike on kerännyt julkisuutta samaan aikaan, kun Moskovassa tiettävästi pohditaan jo uutta merkittävää liikekannallepanon aaltoa.
Tatjana Stanovaja kiinnittää raportissaan huomiota Vladimir Putinin tilaisuuden vieraisiin ja heidän puheenvuoroihinsa. Tarkoituksena oli hänen mukaansa mitä ilmeisimmin vastata protestiliikkeen heittämään haasteeseen.
Esimerkiksi poikansa sodassa viime vuonna menettänyt Maria Kostjuk vaati kameroiden edessä Putinia asettumaan ehdolle, rinnastaen presidentin tehtävät asepalvelukseen.
Moskova haluaakin Stanovajan mukaan maalata kuvan velvollisuudentuntoisesta presidentistä, joka tarttuu vastahakoisesti työhön kansan kutsusta.
– Kreml pyrkii tuomaan esiin kaksi vastakkaista yhteiskunnallista ryhmää: heidät, jotka ovat ”todellisia patriootteja” ja valmiita uhraamaan rakkaansa maalleen sekä heidät, jotka kyseenalaistavat maansa toimia ja yhtenäisyyden tärkeyttä. Tämä erotus on tärkeä sen ymmärtämiseksi, miten viranomaiset tulevat reagoimaan sotilaiden sukulaisten protesteihin. Armoa ei anneta.
”Pyhä sota”
Vladimir Putinin kampanjan on aiemmin uutisoitu keskittyvän Venäjän saavutusten ja perheiden korostamiseen. Kampanjan keskiössä tulee mitä ilmeisimmin epävirallisesti olemaan marraskuun alussa avattu Moskovan suuri Venäjä-foorumi.
Tatjana Stanovajan mukaan nyt on kuitenkin selvää, että Putin tulee pitämään vaalien aikana esillä myös sodan kovaa todellisuutta.
– Kampanjassa tullaan korostamaan eksistentiaalista tarvetta varautua edessä oleviin koviin aikoihin ja keskittymään moraaliseen tarpeeseen käydä ”pyhää sotaa” oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
– He haluavat käytännössä viestiä, että edessä voi olla ankarampia, sortavampia ja armottomampia aikoja.
Venäjä-asiantuntijan mukaan Kremlin valinnat osoittavat, ettei poliittista todellisuutta määritä enää yksin Venäjän johto.
– Sota on alkanut itsessään vaikuttaa Venäjän johtoon ja muokata poliittista todellisuutta, pakottaen muutosta kohti poliittisesti aiempaa tehottomampia, mutta ideologisesti voimakkaampia päätöksiä.
