Ukrainalaiset löysivät Blahodatnesta marraskuussa valtavan venäläisen ammusvaraston. @RFERL/www.twitter.com

Kaapattu hyökkäyssuunnitelma kertoo paljon Venäjän armeijasta – Näin suomalaisupseerit arvioivat

Venäläisten tykistön käyttö on kuin maailmansotien ajalta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Paljastava venäläisasiakirja kertoo suomalaisupseerien mukaan karua kieltä hyökkääjän taistelutavasta ja tappioista Ukrainassa.

Puolustusasioihin keskittyvä brittiläinen Wavell Room -asiantuntijasivusto kertoo artikkelissaan joulukuun lopulla Hersonin alueen Kyselivkan kylän läheltä löytyneestä elokuun puoliväliin päivätystä venäläisestä hyökkäyssuunnitelmasta. Ukrainalaiselle sotakirjeenvaihtaja Juri Butusoville päätynyt suunnitelma koski Venäjän asevoimien 108. laskuvarjorykmentin hyökkäystä Blahodatnen kylään noin 20 kilometriä Hersonin keskustasta luoteeseen.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Rykmentti toimi tuolloin Hersonissa eversti Vitali Sukujevin komennossa. Hän johti myös hyökkäyksiä Blahodatneen. Sukujev kaatui syyskuun lopussa.

Artikkelissa huomautetaan, että muiden kaapattujen asiakirjojen perusteella venäläisjoukko oli mitä ilmeisimmin kärsinyt jo aiemmin raskaita tappioita. Rykmentin vahvuus oli 956 miestä. Panssarivaunuja oli viisi, BMD-rynnäkkövaunuja 11 ja muita ajoneuvoja 64. Wavell Roomin artikkelin mukaan tämä viittaisi kahteen vajaaseen pataljoonan taisteluosastoon ja siihen, että joukot olisivat menettäneet yli puolet kalustostaan. Esimerkiksi rynnäkkövaunuja tulisi olla yhdentoista sijaan 41.

”Nato-sotilas ei ymmärtäisi”

Itse hyökkäyskäsky on sivun mittainen. Se alkaa auringonnoususta viideltä aamulla ja päättyy iltahämärän laskeutumiseen seitsemältä illalla. Toisin kuin länsiarmeijat, venäläiset eivät tapaa sotia öisin, koska yötaistelukyvyt puuttuvat useimmilta yksiköiltä. Jutussa todetaan, ettei Nato-sotilas ymmärtäisi asiakirjaa käskyinä vaan pikemminkin käskyjen aikatauluohjeena.

Varsinainen hyökkäys alkaa suunnitelmassa vasta neljältä iltapäivällä. Käskyt koostuvatkin siis käytännössä lähes koko päivän kestävistä tulivalmisteluista. Niiden taas todetaan olevan ”kuin 1900-luvun alusta”.

Hyökkäävien yksiköiden ja tykistön välillä ei myöskään ole mitään suoraa linkkiä. Käytännössä on siis mahdollista, ettei hyökkäävillä joukoilla ole tulivalmisteluista muuta käsitystä kuin niiden aikataulu, joka ilmenee hyökkäyskäskystä. Wavell Roomin artikkelissa arvioidaan tällaisen saattavan johtaa vahingossa omiin kohdistuvaan tulitukseen.

Jutussa todetaan, että tulivalmistelut muistuttavat ensimmäisen maailmansodan taktiikkaa. Tykistö moukaroi kohdealuetta koko päivän. Sen jälkeen jalkaväki hyökkää ilman mahdollisuutta pyytää lisää tulitukea.

Tykistöä käytetään myös täysin erottelematta.

– Kuten monissa kylissä ympäri Ukrainaa on todistettu, tavoitteena on tuhota asutukset maan tasalle ja pakottaa puolustajat lähtemään.

Kovan onnen hyökkäys

Varsinaisen hyökkäyksen taktiikka on paperin perusteella niin ikään vanhanaikainen. Blahodatnen tapauksessa alivahvuinen komppania lähetettiin kohti kylää, jonka valtaaminen olisi artikkelin mukaan tavallisesti pataljoonan kokoiselle joukolle sopiva kohde.

Ajatuksena on edetä niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin tappiot pakottavat joukon pysähtymään. Sen jälkeen reservistä saapuu toinen joukko korvaamaan ensimmäisen. Toisen joukon tehtävänä on kaivautua asemiin, puolustautua vastahyökkäyksiltä ja varmistaa, että saavutettu alue pidetään. Sama toistuu seuraavana päivänä. Ensi-iskun tavoitteena oli yksinkertaisesti päästä kylän alueelle ja ottaa haltuun asemat sen eteläpäässä.

Artikkelin mukaan Venäjä on soveltanut vastaavaa taistelutapaa laajasti Ukrainassa.

Asiakirjat paljastavat myös yksityiskohtia, jotka kielivät Venäjän kovista tappioista. 108. laskuvarjorykmentti oli varustettu uusilla BMD-4M-rynnäkkövaunuilla maaliskuussa 2020. Tästä huolimatta hyökkäyksessä käytettiin neuvostoaikaisia BMD-2-vaunuja. Tämä viittaisi siis siihen, että kaikki nelisenkymmentä uutta vaunua oli jo menetetty ja korvattu varastosta rintamalle tuodulla vanhemmalla kalustolla.

Vanha kalusto merkitsi mitä todennäköisimmin sitä, että venäläisjoukoilla oli taistelussa käytössään vain salaamattomia lyhyen kantaman radioita.

Muiden vastaavien operaatioiden perusteella voidaan päätellä, että venäläiset etenivät kohti kylää panssareiden ja rynnäkkövaunujen johtamissa jonoissa. Tankit avasivat sitten tulen kylän liepeiltä todellisiin tai kuviteltuihin ukrainalaisasemiin. Tämän jälkeen rynnäkkövaunut hajaantuivat riviin ja ajoneuvojen päällä matkustaneet laskuvarjosotilaat etenivät kohteeseen jalan.

Hyökkäyksen kulusta ei ole tarkkaa tietoa. On selvää, että se suoritettiin ilman minkäänlaista tiedustelua tai yllätysmomenttia. Taktista ilmatukea ei myöskään ollut lainkaan. Kylä päätyi kuitenkin lopulta venäläisten haltuun.

Venäjän joukot tunnetusti vetäytyivät Hersonista Dniepr-joen yli viime vuoden marraskuussa. Ukrainalaiset vapauttivat Blahodatnen saman kuun alussa. Venäläisjoukot väittivät ottaneensa kylän uudelleen haltuunsa tammikuun lopussa.

Kuvaa Venäjän ongelmia

Wavell Roomin artikkelin mukaan Blahodatnen tapaus kuvastaa Venäjän asevoimien ongelmia Ukrainassa. Suomalaisupseerit ovat samoilla linjoilla.

– Erinomainen artikkeli joka kuvaa Venäjän armeijan ongelmia johtamisessa ja tulenkäytössä ja sen seurauksena olevaa vanhakantaista taktiikkaa. Lisäksi saa kuvaa heidän kärsimistään suurista tappioista, pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri (evp.) Pekka Toveri toteaa Twitterissä.

Ukrainan sotaa aktiivisesti kommentoiva majuri Mika Mäenpää taas toteaa, että ”ainakin jokainen RUK:n käynyt huomaa puuttuvan osaamisen”. Hän jatkaa, että Venäjä joutuu edelleen turvautumaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiseen jäykkään taktiikkaan tykistötuessa.

– Suomessa jokaisessa joukkueessa on tulenjohtaja joka säätää joustavasti tulivalmistelua tarvittaessa. Kumpikohan taktiikka on tehokkaampi?, Mäenpää kysyy retorisesti.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS