Viime vuosikymmenellä olin itsekin mukana normienpurkutalkoissa. Työryhmissä, selvityksissä ja etsinnöissä. Saaliimme: yksi solariumeja koskeva normi.
Normiusko on perinteisesti istunut meissä suomalaisissa syvässä, vaikka yhdessä hankalasta sääntelystä valitammekin. Useampikin hallitus on ainakin 1980-luvulta alkaen pyrkinyt selättämään byrokratiaa tai tarpeettomia normeja talkoilla, työryhmillä tai toimikunnilla.
Ajat ja asenteet ovat sittemmin yhteiskunnassamme muuttuneet.
Korona-ajasta on vaikea löytää mitään hyvää, mutta se opetti yhden tärkeän asian: meillä on yhteiskuntana ja tekijöinä kyky rohkeaan ja nopeaan muutokseen. Tiedämme ja ehkä ennen kaikkea uskomme itsekin, että asioita voi – joskus aika helpostikin – toteuttaa toisin. Vuosien varrella myös atk on kehittynyt kymmensormijärjestelmän treenaamisesta sormen pyyhkäisyllä työtä ja arkea helpottavaksi digipalveluiden maailmaksi. Harva tuskin enää haluaisi piilotella tumpussa kiireellä haalittua tasarahaa bussilippua varten, kun vaihtoehtona on lippusovellus. Digitaalisuuden kehityksen myötä olemme oppineet vaatimaan sujuvampia tapoja tehdä.
Tämän hallituksen tavoitteena on purkaa vähintään 300 yritysten ja kansalaisten toimintaa haittaavaa normia eri elämänaloilla ja eri ministeriöissä: yritysten, kuntien, hyvinvointialueiden ja digitalisaation parissa.
Valtiovarainministeriössä käynnistimme juuri kuntien työtä koskevan norminpurun. Se tehdään vahvassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa kuntien ja kaupunkien kanssa. Marraskuussa kuntiin ja kuntalaisille aukeaa kyselyitä ideoista ja mahdollisista kokeiluista, ja kuntia ja kaupunkeja on tarkoitus tavata erilaisissa tilaisuuksissa. Pidän keskusteluja erittäin tärkeinä, sillä kunnissa ja kaupungeissa on paras tieto siitä, miten normit käytännössä mutkistavat työtä ja mitä kannattaisi ajatella toisin. Jo nyt kunnista on kuulunut hyviä ideoita ja pohdintoja esimerkiksi normien tulkinnasta, samoin hyvinvointialueilta.
Koska digitalisaatio on olennainen osa sekä julkisen että yksityisen sektorin työtä, valtiovarainministeriössä starttaa myöhemmin myös digitalisaation esteiden purkuun tähtäävä ohjelma. Työ- ja elinkeinoministeriö varmistaa, ettei yritysten hallinnollinen taakka kasva, ympäristöministeriön tavoitteena on sujuvoittaa ja keventää kaavoituksen ja maankäytön sääntelyä ja karsia rakentamislain uudistuksella byrokratiaa.
Ja nyt ei sitten pidä ymmärtää väärin. Osa normeista on erittäin tarpeellisia. Nyt etsitään, puretaan ja kevennetään tarpeettomia, sujuvaa tekemistä haittaavia normeja – kuitenkin ihmisten perusoikeudet turvaten. Toisinaan kyse voi olla normien tulkinnasta, toisinaan normien tutkiskelu voikin paljastaa, että kyse on varsinaisen haittaavan sääntelyn sijaan toimintamallista.
Kasvavien kustannusten ja osaajapulan keskellä on tärkeää löytää laajalti eri puolilla yhteiskuntaa erilaisia tapoja säästää aikaa, vaivaa, hermoja – ja ajan säästyessä myös rahaa. Tehtävä ei varmasti ole helppo. Sen ei silti pidä estää tekemästä, päinvastoin. Aiempaa sujuvamman tekemisen puolesta kannattaa kamppailla yhdessä.
