Yhdysvaltojen presidentinvaalien ensimmäinen vaaliväittely republikaanien ehdokkaan, entisen presidentin Donald Trumpin ja demokraattien ehdokkaan, varapresidentti Kamala Harrisin välillä ei varmaankaan ratkaissut vaalien voittajaa. Kisa jatkuu väittelyn jälkeenkin äärimmäisen tiukkana, ja kummallakin ehdokkaalla on hyvät mahdollisuudet voittoon.
Harrisia voi silti pitää väittelyn voittajana, ja oletettavaa on, että väittely hyödyttää enemmän häntä kuin Trumpia.
Niin Trumpin kuin Harrisinkin keskeinen tavoite oli voittaa puolelleen mahdollisimman paljon liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole vielä lyöneet lukkoon äänestyspäätöstään. Ehdokkaat tulivat kuitenkin väittelyyn hyvin erilaisista lähtökohdista, ja heillä oli erilaiset strategiat sen suhteen, miten he parhaiten vakuuttaisivat empivät äänestäjät.
Kamala Harris on keskivertoamerikkalaiselle verraten tuntematon, ja hänen oli tärkeää esittäytyä äänestäjille kertomalla arvoistaan ja poliittisista tavoitteistaan. Trump puolestaan on tuttuakin tutumpi, eikä hänellä ollut sen enempää tarvetta kuin mahdollisuuttakaan ensivaikutelman tekemiseen. Hänen tehtävänsä oli esittää itsensä mahdollisimman hyvässä valossa niin, että empivät äänestäjät kokisivat voivansa antaa hänelle äänensä.
Lisäksi kohtaamista väritti kummankin ehdokkaan sukupuoli. Trump on väittänyt, ettei Harris pystyisi pitämään Yhdysvaltojen puolia ulkomaisia valtionpäämiehiä vastaan, ja vaikka hän ei olekaan suoraan viitannut Harrisin sukupuoleen, moni lienee tulkinnut hänen luovan mielikuvaa naisen epäonnistumisesta kansainvälisen politiikan miehisellä kentällä. Harrisin olikin siksi tärkeää osoittaa väittelyssä selvästi, että hän osaa pitää puolensa Trumpia vastaan. Trumpilla puolestaan oli väittelyssä vähemmän liikkumavaraa Harrisin sukupuolen vuoksi, sillä miesehdokkaan yritykset jyrätä naispuolinen vastaehdokas kääntyisivät nykyhetken ilmapiirissä helposti itseään vastaan.
Harris esiintyikin alusta loppuun saakka harkitusti ja kurinalaisesti ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan. Donald Trumpin puhuessa hän keskittyi ilmaisemaan ilmeillä ja eleillä epäuskoisuutta ja huvittunutta halveksuntaa, minkä ansiosta hän saattoi omissa puheenvuoroissaan keskittyä omaan viestiinsä sen sijaan, että olisi käyttänyt kallisarvoista puheaikaa Trumpin väitteiden kumoamiseen.
Omalla vuorollaan Kamala Harris piti ulkoa opetellun kuuloisia minipuheita, joissa oli selkeä alku, keskikohta ja loppu. Hänellä vaikutti olevan ennalta valmisteltu minipuhe lähes jokaisesta väittelyn aihepiiristä, eikä hän juurikaan vastannut moderaattorien kysymyksiin, vaan piti vain puheitaan näiden esiin nostamista aiheista. Lähes joka puheenvuoron alkuosassa hän kertoi itsestään, arvoistaan ja suunnitelmistaan, minkä jälkeen hän perusteli, miksi Donald Trump olisi huono valinta presidentiksi.
Trump puolestaan vaikutti pyrkivän ennen kaikkea pysymään rauhallisena ja olemaan piittaamatta vastaehdokkaansa puheista. Varsinkin väittelyn alkuvaiheessa hän tuijotti Harrisin puhuessa keskittyneesti tyhjyyteen ja varoi visusti näyttämästä tunteitaan.
Harrisin strategiaan kuului kuitenkin pyrkiä ärsyttämään Trumpia ja saamaan hänen tunteensa näkyviin. Ärsyttäminen oli aloitettu jo muutamaa päivää ennen väittelyä vaalimainoksilla, joilla pyrittiin iskemään Trumpille arkoihin paikkoihin, kuten naljailemalla Trumpille siitä, miten kiinnostunut hän on vertailemaan omien vaalitilaisuuksiensa yleisön kokoa vastaehdokkaittensa yleisöihin.
Harris härnäsi Trumpia muun muassa väittämällä yleisön tylsistyvän Trumpin vaalitilaisuuksissa, kutsumalla Trumpia rikolliseksi, surkuttelemalla Trumpin kyvyttömyyttä hyväksyä viime vaalien tappionsa, kyseenalaistamalla Trumpin menestyksen liikemiehenä, siteeraamalla Trumpin ensimmäisessä hallinnossa työskennelleiden tunnettujen henkilöiden murskaavia lausuntoja Trumpista, ja kytkemällä Trumpin toistuvasti niin kutsuttuun Projekti 2025:een eli Trumpin entisten avustajien laatimaan ääriarvokonservatiiviseen politiikkaohjelmaan, joka on äänestäjien keskuudessa epäsuosittu ja josta Trump on pyrkinyt sanoutumaan irti.
Väittelyn edetessä Trump ärsyyntyi silminnähden Harrisin loukkauksista ja päästi tunteitaan näkyviin enemmän, kuin vaikutti olleen hänen tarkoituksensa. Hän haaskasi huomattavan osan hänelle annetusta puheajasta Harrisin ärsykkeisiin vastaamiseen sen sijaan, että olisi keskittynyt puhumaan oman kampanjansa keskeisistä viesteistä ja vakuuttamaan äänestäjiä.
Näin Trump päätyi usein jaarittelemaan asioista, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä mutta liikkuville äänestäjille luultavasti täysin yhdentekeviä. Saatuaan tämän aikaan Harris katsoi suoraan kameraan ja huomautti kotisohvalla istuvalle äänestäjälle, ettei Trump välitä sinusta, vaan hän välittää vain itsestään. Harris puhui muutenkin aika ajoin suoraan kameralle ja sitä kautta suoraan katsojalle luodakseen mielikuvan, että hän välittää jokaisesta äänestäjästä.
Harris pyrki maalaamaan itsestään kuvan muutosehdokkaana, eikä hän juurikaan viitannut puheissaan tämänhetkiseen rooliinsa varapresidenttinä presidentti Joe Bidenin hallinnossa, vaikka moderaattorit esittivät kysymyksissään usein Harrisin nykyhallinnon edustajaksi. Hän pyrki johdonmukaisesti kääntämään keskustelun menneisyyden sijaan tulevaisuuteen – paitsi puhuessaan Trumpista, jonka hän esitti synkän lähimenneisyyden ruumiillistumaksi.
Myös Trump pyrki kuitenkin edustamaan muutosta. Hän yritti kytkeä Harrisin mahdollisimman tiiviisti Bidenin hallintoon ja korostamaan sitä, mikä kaikki muuttuisi paremmaksi hänen kaudellaan.
Molemmat ehdokkaat pyrkivät aika ajoin vetoamaan äänestäjien tunteisiin. Harris muun muassa kertoi aborttipolitiikasta puhuessaan esimerkkejä naisista, jotka ovat joutuneet riipaisevan surullisiin ja kohtuuttomiin tilanteisiin joidenkin arvokonservatiivisten osavaltioiden äärimmäisen tiukan aborttilainsäädännön vuoksi. Hän syytti Trumpia suoraan näiden naisten ahdingosta.
Lisäksi Harris palautti katsojien mieleen Trumpin presidenttikaudella koetun kohtalokkaan hetken, jolloin kongressissa äänestettiin Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuudesta, ja moni tavallinen amerikkalainen pelkäsi oman terveydenhuoltonsa puolesta. Terveydenhuoltotarinan sankari oli edesmennyt republikaanisenaattori John McCain, minkä kautta Harris viesti kyvystään arvostaa poliitikkoja yli puoluerajojen – ja ärsytti samalla Trumpia, joka oli McCainin kanssa huonoissa väleissä.
Trump puolestaan pyrki vetoamaan katsojien tunteisiin väittämällä, että laittomasti maahan tulleet siirtolaiset söisivät amerikkalaisten koiria, kissoja ja muita lemmikkieläimiä. Väite oli outoudestaan huolimatta Trumpille tyypillinen siinä mielessä, että hän pyrkii usein puheissaan esittämään laittomasti maahan tulleet ihmiset jollakin tapaa epäinhimillisiksi, uhkaaviksi ja räikeästi ”kunnon amerikkalaisista” poikkeaviksi.
Harrisin suurin onnistuminen väittelyssä oli se, että hän vaikutti Trumpiin verrattuna rauhalliselta, kylmäpäiseltä ja vahvalta. Hän otti tilanteen haltuunsa heti kävellessään lavalle astelemalla suoraan Trumpin luo ja tarjoamallaan kättään kättelyyn.
Perinteisessä väittelyetiketissä kumpikin ehdokas olisi kävellyt lavan keskelle tervehtimään toistaan, mutta tässä väittelyssä Trump ei astellut vastaehdokastaan kohti lainkaan, kun taas Harris käveli suoraan vastustajansa henkilökohtaiseen tilaan. Näin hän sekä osoitti pelottomuuttaan Trumpin edessä että muistutti epäsuorasti katsojien mieleen, että Trumpin käytös on rapauttanut politiikan perustavanlaatuisia normeja kuten vastapuolen kunnioittamista.
Asiakysymysten osalta Harris ei kuitenkaan välttämättä antanut epäröiville äänestäjille sitä poliittisten suunnitelmien konkretiaa, jota he ovat mielipidekyselyissä ilmaisseet häneltä kaipaavansa. Harris ei kertonut väittelyssä kannoistaan tai suunnitelmistaan mitään uutta eikä edes tuonut esiin kaikkia niitä aloitteita, joista hän oli kampanjassaan aiemmin puhunut. Hän vakuutteli moneen kertaan, että hänellä on suunnitelma, mutta väitteen uskominen jäi kunkin katsojan uskonasiaksi.
Trump puolestaan ei edes yrittänyt vakuuttaa, että hänellä olisi suunnitelmat valmiina. Terveydenhuollosta puhuttaessa hän muotoili, että hänellä on ”suunnitelman hahmotelma”. Toisaalta äänestäjät eivät yleensä ole odottaneet tai kaivanneetkaan häneltä asiakysymysten konkretiaa, joten suunnitelmien puutetta ei ole syytä katsoa hänelle epäonnistumiseksi.
Trumpin keskeiset epäonnistumiset olivatkin kielteisten tunteiden näyttäminen, Harrisin vietävissä oleminen ja puheajan haaskaaminen epäolennaiseen. Kenties tärkein onnistuminen oli puolestaan se, että hän esiintyi Harrisia vakuuttavammin puhuessaan taloudesta, joka on monelle liikkuvalle äänestäjälle vaalien tärkein asiakysymys.
Kokonaisuudessaan vaaliväittelyiden merkitys on useimmissa vaaleissa pieni, paljon pienempi kuin väittelyistä käytävän keskustelun perusteella voisi kuvitella.
Onkin hyvin mahdollista, että näissä vaaleissa väittelyä merkittävämmäksi seikaksi nousee se, että valtaisan suosittu poptähti Taylor Swift antoi väittelyn jälkimainingeissa tukensa Harrisin kampanjalle.
