Kiina on yksipuoluediktatuuri, jossa valtaa pitää kommunistinen puolue. Nyt puolueella on kuitenkin ongelma: Miten kartoittaa kansan mielialoja maassa, jossa vaaleissa on tarjolla vain yksi vaihtoehto? Kiinan kommunistipuolueen dilemmasta kertoo The Economist.
Tammikuun puolivälissä viranomaiset uutisoivat, että Kiinan bruttokansantuote kasvoi neljällä prosentilla vuonna 2024. Sosiaalisessa mediassa uutinen otettiin vastaan epäillen. Weibo-keskustelupalstalla 240 kommentista vain kourallinen oli näkyvillä, kertoen siitä, että valtaosa oli jäänyt sensuurin hampaisiin.
– Tuntuu epätodelliselta. Kaikki ympärilläni vaikuttaa niin synkältä, yksi kirjoitti.
– Kaverit tilastovirastossa ovat työskennelleet kovaa, toinen naurahti.
Kiina on kärsinyt viime aikoina korkeasta nuorisotyöttömyydestä ja lamasta kiinteistömarkkinoilla. Tästä huolimatta Kiinan hallitus julisti, että ”sosiaalinen luottamus vahvistui ja talous elpyi huomattavasti”.
Sosiaalisten median viestien ja virallisen totuuden välillä on ristiriita. Nyt puolue haluaisi selvittää, kuinka suuri tämä ristiriita todellisuudessa on.
Tilanne on puolueelle vaarallinen erityisesti siksi, että vallitsevan yhteiskuntasopimuksen mukaan kansan velvollisuus on sietää yksipuoluevaltaa, ja vastineeksi puolue turvaa talouskasvun. Sopimus on toiminut viime vuosikymmenet hyvin, mutta sitä horjuttivat tiukat koronarajoitukset ja sitä seurannut aneeminen talouskasvu.
Jos luottamus sopimukseen heikkenee, voi puolueen asema olla uhattuna.
Jo vuonna 2014 Xi Jinping varoitti ”Tacituksen ongelmasta”: Jos julkishallinto menettää uskottavuutensa, yleisö alkaa suhtautumaan kaikkeen sen toimintaan ja viestintään negatiivisesti.
– Emme tietenkään ole saavuttaneet tätä pistettä, mutta olemassaolevat ongelmat ovat vakavia. […] Jos joku päivä saavuttaisimme sen pisteen, se vaarantaisi puolueen perustan ja hallitsevan aseman, Xi varoitti.
Puolue panostaakin nyt muun muassa mielipidekyselyihin selvittääkseen kansan mielialaa. Kommunistipuolueen virkailijoiden menestystä arvioidaan ”tyytyväisyyspisteillä”, jotka kertovat kansan mielipiteestä, ja hiljattain maan kumileimasimena toimiva parlamentti kysyi verkkosivuillaan yleisöltä, mistä aiheesta pääministerin pitäisi pitää puhe.
Myös verkkoviestintää seurataan tarkasti. Vaikka kriittiset viestit poistuvatkin sensorien toimesta nopeasti, niissä sanoitetut epäkohdat päätyvät puolueen tietoon. Salaiset raportit kuumimmista puheenaiheista kiertävät puolueen byrokraattien parissa.
Kansan mielipiteen seuraaminen on silti vaikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, että monet pelkäävät ilmaista mielipiteitään. Koetuista epäkohdista vaietaan, vaikka niihin ollaankin tyytymättömiä.
Tämä näkyi muun muassa tiukoissa koronarajoituksissa – niistä ei juuri valitettu, kunnes 2022 loppuvuodesta kärsivällisyys loppui. Maassa nähtiin harvinaisia mielenosoituksia, joissa vaadittiin rajoituksista luopumista ja jopa Xin eroa. Raivonpurkaus tuli puolueelle täytenä yllätyksenä.
Pian rajoitusten purkamisen jälkeen Kiina ryhtyi rajoittamaan soraäänien ilmaisua entisestään. Viime kuukausina useita hälytyskelloja soittaneita taloustieteilijöitä on vaiennettu. Tämä taas vaikeuttaa tiedonkeruuta entisestään.
Kiinassa tiedostetaan kansan mielipiteen huomiotta jättämisen vaarat. Samaan aikaan puolue kuitenkin pyrkii rajoittamaan mielipiteiden ilmaisua yhä tiukemmin. Ristiriita tuskin purkautuu lähivuosina.
