Vladimir Putinin vuonna 2016 esittämää lausuntoa, jonka mukaan Venäjän rajat eivät pääty mihinkään, pidettiin jo tuoreeltaan pahaenteisenä.
– Helmikuun 24. päivän 2022 jälkeen siitä näyttää tulleen hänen hallintonsa ulkopoliittinen tunnuslause – varsinkin kun otetaan huomioon, että Kremlin täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan edelsi Yhdysvalloille ja Natolle esitetty uhkavaatimus niiden sotilaallisen läsnäolon rajoittamisesta entisissä Varsovan liiton maissa, venäläisasiantuntija Dmitri Kartsev sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Putinin kansainvälisiä suhteita koskevaa retoriikkaa luonnehditaan usein uusimperialistiseksi. Omaa ulkopolitiikkaansa harjoittavat itsenäiset valtiot ovat Kartsevin mukaan Putinille ongelma, joka on ratkaistava – ei tosiasia, joka on hyväksyttävä.
– Koska tavanomaisia kansallisvaltioita ei voi olla olemassa ilman aluetta, rajojen uudelleen piirtäminen on imperialistisen politiikan keskeinen väline, riippumattoman venäläisen Meduza-uutissivuston kolumnistina toimiva Kartsev toteaa.
Kun Putin kutsuu Ukrainaa ”keinotekoiseksi valtioksi”, hän Kartsevin mielestä projisoi siihen Venäjän oman ongelman, sillä Venäjän omien nykyisten rajojen oikeutus ei itse asiassa ole kovinkaan yksiselitteinen.
– Monista Venäjän osista olisi hyvin voinut tulla täysivaltaisia tasavaltoja ja siten itsenäisiä valtioita Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšov oli paitsi luovuttanut Krimin Ukrainalle, mikä Kremlin propagandassa säännöllisesti mainitaan, myös riistänyt Karjalalta osatasavallan aseman, mitä taas harvemmin muistellaan. Jos Hruštšov ei olisi niin tehnyt, alueen kohtalo olisi voinut olla täysin erilainen, Kartsev huomauttaa.
Voittaakseen Venäjän omaan ”keinotekoisuuteen” liittyvän ahdistuksen Kreml on kääntänyt asetelman päälaelleen. Puhumalla ”historiallisesta Venäjästä” Putinin hallinto pyrkii oikeuttamaan mitkä tahansa vaatimukset, jotka kohdistuvat Moskovan ruhtinaiden, Venäjän tsaarien ja Neuvostoliiton kommunistijohtajien joskus menneisyydessä hallitsemiin alueisiin.
Brittiläinen historiantutkija Adam Tooze on katsonut Adolf Hitlerin aggressiivisen laajentumispolitiikan lähteneen oletuksesta, että ilman uusien alueiden valtaamista idässä Saksa olisi tuomittu häviämään talouskilpailunsa Yhdysvaltoja vastaan.
Toisin kuin natsit, Venäjän nykyeliitti ei Kartsevin mukaan alun perin pitänyt rajojen siirtelyä keskeisenä tavoitteenaan, vaikka siihen nyt Putinin johdolla pyritäänkin.
– Tämä antaa toivoa siitä, että toisenlaisissa oloissa Venäjällä voisi olla muitakin keinoja voittaa ahdistus omasta ”keinotekoisuudestaan”. Yksi niistä voisi olla kansanäänestys – tai todennäköisemmin useampi kuin yksi – siitä, ketkä haluavat pysyä osana Venäjää ja missä muodossa, Kartsev toteaa.
