Venäjän aloitettua helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan sen maahanlaskujoukot kärsivät nöyryyttävän tappion Hostomelin lentokentällä lähellä Kiovaa.
Jos Vladimir Putin päättäisi iskeä Baltiaan, Ukrainan taisteluista olisi amerikkalaistutkija Jan Kallbergin mukaan epäilemättä otettu opiksi.
Koska Naton jäsenmaat eivät ole kyenneet olennaisesti vahvistamaan liittokunnan itäisen sivustan puolustusta, tapahtumien kulku voisi olla Center for European Policy Analysis -ajatushautomon puolustus- ja turvallisuustutkimusohjelmassa työskentelevän tohtori Kallbergin mielestä Viron, Latvian ja Liettuan kannalta katastrofaalinen.
– Ensimmäisenä päivänä sota alkaa intensiivisillä ohjusiskuilla avainkohteisiin. Panssarijoukkojen, taisteluhelikopterien ja raketinheittimistön muodostama porras työntyy Pohjois-Virossa Narvan ja Tallinnan kautta Paldiskiin. Samaan aikaan pataljoonan vahvuinen merijalkaväkiosasto nousee maihin Tallinnan satamassa, hän kirjoittaa.
– Etelässä toinen porras tunkeutuu Valko-Venäjältä Liettuan kautta luoteeseen kohti Kaliningradin aluetta ja kääntyy sitten välittömästi etelään Puolasta tulevia Naton joukkoja vastaan. Selustaportaan joukot murtavat Liettuan puolustuksen ja vastarinnan seuraavien päivien aikana, hän jatkaa.
Latvia jäisi tässä skenaariossa sivuun niin sanottuun Kuurinmaan mottiin, sillä sen asevoimilla ei ole Kallbergin mukaan edellytyksiä käydä hyökkäykseen.
Mukana myös ydinaseet
Jan Kallbergin skenaarion seuraavassa vaiheessa Venäjä räjäyttäisi ilmakehässä Itämeren yllä suhteellisen pienen ydinlatauksen, jonka synnyttämä sähkömagneettinen pulssi lamauttaisi Gotlannin viestintä- ja IT-järjestelmät, ja pataljoonan vahvuinen maahanlaskujoukko ottaisi haltuunsa Visbyn lentokentän.
Hyökkäyksen toisena päivänä Venäjä varmistaisi ensimmäisenä päivänä valtaamansa kohteet ja vahvistaisi ensiportaan joukkoja. Kolmantena päivänä Puolan armeija olisi valmis liittymään taisteluun, mutta Kreml ilmoittaisi Natolle, että kaikkiin yrityksiin Venäjän miehittämien Baltian alueiden takaisin valtaamiseen vastattaisiin ydinasein.
Uhkaustaan Venäjä tehostaisi ampumalla strategisia ydinohjuksia Novaja Zemljalle. Iskuissa kuolisi alueen alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä, mikä korostaisi Kremlin valmiutta pelata mahdollisimman kovin panoksin. Samaan aikaan Nato-maiden tiedustelupalvelut kertoisivat Venäjän strategisten ydinsukellusveneiden toiminnan merkittävästä aktivoitumisesta.
Tässä vaiheessa Kreml tarjoaisi lännelle sopimusta, jossa Venäjä saisi Baltian maat, Ukrainan halkaisevan maakäytävän sekä Moldovan. Gotlantiin saapuneet venäläisjoukot luvattaisiin vetää takaisin ”hyvän tahdon eleenä”.
– Tehän ette loppujen lopuksi ole neuvotteluasemassa. Ei ole mitään neuvoteltavaa, Kreml Kallbergin mukaan toteaisi.
Ei ennakkovaroitusta
Kallbergin skenaario perustuu oletukselle, että Venäjä pitää eurooppalaisten asevoimien valmiuden tasoa edelleen hyvin alhaisena. Naton jäsenmaista ensimmäiset merkittävät puolalaisjoukot ehtisivät Liettuan rajalle 72 tunnissa, mutta esimerkiksi saksalaiset vasta noin puolentoista–kahden viikon kuluessa.
Kylmän sodan päätyttyä keskustelu ydinaseista on hänen mukaansa lännessä hiipunut ja muuttunut vähitellen tabuksi, kun taas Putinin Venäjä ei kaihda niillä uhkaamista.
– On totta, että ydinaseet eivät ole kivoja, mutta Venäjä ei kivuudesta piittaa. Sitä kiinnostaa vaikutus, Kallberg sanoo.
Skenaarion taustalla on myös Venäjän arvio siitä, että Baltiaan sijoitetut Naton monikansalliset eFP-joukot pysyttelisivät hyökkäyksen tullen passiivisina, koska niillä ei ole riittävää tykistöä, logistiikkaa ja lääkintähuoltoa.
Oletuksena olisi, että eFP-joukot eivät uskaltautuisi kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana taistelukosketukseen, vaan keskittyisivät suojaamaan niitä alueita, joille ne on sijoitettu.
– Suomella ei ole aikaa toteuttaa liikekannallepanoa eikä työntää joukkoja kohti Venäjää. Se ei myöskään ylitä Venäjän rajaa täysin tietoisena ydinasein tapahtuvan vastaiskun riskistä, hän toteaa.
Venäjän hyökkäys perustuisi tällä kertaa ylläkköön. Massiiviset joukkojen keskitykset Ukrainan rajan tuntumaan kestivät kuukausia, mutta Baltiaan iskettäisiin miltei ilman ennakkovaroitusta.
