Hintojen nousu on rokottanut 3700 euroa kuussa tienaavan palkansaajan elintasoa noin 7400 eurolla kolmessa ja puolessa vuodessa, laskee ekonomisti Hannu Nummiaro.
Mikäli inflaatio pysyy aisoissa, kuluttajien ostovoima palautuu ensi vuoden aikana maltillisillakin palkankorotuksilla.
Kotitalouksien ostovoima kasvoi 1,6 prosenttia vuonna 2024. Näin käy ilmi Tilastokeskuksen perjantaina 24. tammikuuta päivittämistä tiedoista, joiden mukaan palkansaajien reaaliansiot nousivat vuoden viimeisellä neljänneksellä 1,8 prosenttia vuodentakaisesta.
Suomalaisten ostovoima alkoi huveta vuoden 2021 keväällä, jolloin hintojen nousu käänsi rahan arvon laskuun.
Pahimmillaan palkansaajien ostovoima putosi 8,2 prosenttia, kunnes käänne koitti vuonna 2023. Siitä asti ostovoima on elpynyt lähes yhtäjaksoisesti.
– Ensin tultiin seitsemän vuosineljännestä alas ja nyt on tultu yhtä pitkään ylös. Tällä vauhdilla ostovoimakuopasta kivutaan kuiville ensi vuoden aikana, sanoo LähiTapiola Varainhoidon ekonomisti Hannu Nummiaro tiedotteessa.
– Helmikuusta joulukuuhun kuluttajahinnat eivät nousseet lainkaan, vaikka arvonlisäveron ja tupakkaveron korotukset ovat kiihdyttäneet inflaatiota noin 0,7 prosenttiyksikköä. Nyt tammikuussa suurin osa 10 prosentin arvonlisäverokannasta nousi 14 prosenttiin, mikä nostaa sekin inflaatiota noin 0,2 prosenttiyksikköä, hän jatkaa.
– Odotettavissa on, että kesällä tapahtuvat makeisten arvonlisäveron korotus sekä tupakkaveron seuraava kiristys nostavat hintoja edelleen, niin että veronkiristysten kokonaisvaikutus nousee reiluun prosenttiyksikköön. Samalla kuitenkin korkojen lasku kompensoi veronkorotusten vaikutusta ja neutraloi sen luultavasti täysin.
Nummiaro laskee, että keskituloisen suomalaisen noin 3700 euron kuukausipalkalla saa suurin piirtein 150 euron edestä vähemmän palveluja ja hyödykkeitä kuin vuoden 2021 toisella neljänneksellä, kun ostovoima oli huipussaan.
Alimmillaan suomalaisten elintaso oli vuoden 2023 alussa, jolloin vastaavan kuukausipalkan ostovoima oli jopa 280 euroa jäljessä vuoden 2021 huippua. Kokonaisuutena inflaatio on rokottanut tällaisen palkansaajan elintasoa noin 7400 euron edestä viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana.
– Se on vähän kuin olisi jäänyt kaksi kokonaista kuukausipalkkaa väliin, Nummiaro toteaa.
Palkansaajien ostovoima on kuuma peruna myös työmarkkinoilla. Työntekijöitä edustava SAK ilmoitti marraskuussa tavoittelevansa kymmenen prosentin palkankorotuksia seuraavalle kahdelle vuodelle: kuutta prosenttia vuodelle 2025 ja neljää prosenttia vuodelle 2026. Perusteena on ostovoiman heikkeneminen.
– Jotta ostovoimakuopasta kivutaan kokonaan kuiville, reaaliansioiden pitäisi nousta vielä reilut neljä prosenttia nykytasosta. Tämän vuoden osalta inflaationäkymät ovat maltilliset, ehkä jopa lähellä yhtä prosenttia. Tällöin esimerkiksi kolmen prosentin palkankorotukset ja puolen prosentin liukumat johtaisivat 3,5 prosentin ansiotason nousuun, jolloin reaaliansiot nousisivat 2,5 prosenttia. Mikäli inflaatio pysyy aisoissa ja korkojen lasku jatkuu, ostovoima voi hyvin palautua parissa vuodessa. Tämä näkymä ei kuitenkaan uusia hintashokkeja kestä, Nummiaro sanoo.
Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten ostovoima on säilynyt kohtuullisesti. Työtuntia kohden laskettu reaaliansio on pudonnut Suomessa noin 2,5 prosenttia vuoden 2021 toisesta neljänneksestä, kun taas euroalueella se on pudonnut keskimäärin prosentilla.
Vertailu on laskettu Eurostatin harmonisoidulla hintaindeksillä eikä se huomioi korkojen vaikutusta, mistä syystä suomalaisten ostovoimakuoppa näyttää pienemmältä. Tällä mittarilla inflaatio on ollut Suomessa Euroopan hitainta, mutta myös työtuntia kohden lasketut ansiot ovat nousseet hitaammin kuin muualla. Ansiot ovat nousseet Suomea hitaammin ainoastaan Italiassa ja Tanskassa.
– Kansainvälisesti katsottuna inflaatio on pysynyt meillä melko hyvin kurissa, ja ostovoimakuopasta noustaan maltillisillakin palkankorotuksilla. Isot yleiskorotukset olisivat varmasti monen palkansaajan mieleen, mutta ostovoiman korjaamisen ja kilpailukyvyn säilyttämisen välillä täytyy pitää tasapaino.
Nummiaro huomauttaa, että jos työvoimakustannukset nousevat liikaa, tilaukset voivat kääntyä kilpailijamaihin ja suomalainen työ hinnoitella itsensä ulos vientimarkkinoilta.
– Voittajia olisivat ne, joiden asema työmarkkinoilla on kaikkein vahvin: heistä työnantajat pitäisivät kiinni, vaikka tilauskannat kääntyisivätkin laskuun. Sen sijaan muilla työttömyys säilyisi korkealla ja taloudellinen ahdinko pitkittyisi. Liian suuret palkankorotukset voivat siis kääntyä itseään vastaan, ekonomisti toteaa.
