Suomessa on 308 todellisuutta, joista hyvin harva on kovinkaan realistinen. 108 kaupunkia ja 200 kuntaa ennustavat kukin tulevaisuutta tavalla, joka muistuttaa usein enemmän rukousta kuin rehellistä katsetta peiliin. Tulevat vuosikymmenet muuttavat monia kuntien tehtäviä ja toimintoja, ikävä kyllä liian usein kriisin kautta.
Suomalainen kaavoitus on ollut toisen maailmansodan jälkeen kasvun ja tulevaisuuden tukija. Kaavoitus on edustanut sitä etunojaa, joka on mahdollistanut niin työpaikkojen kuin asuinolosuhteiden rakentamisen kunnissa ja kaupungeissa, jotka ovat totuttaneet itsensä kasvuun. Kuntien johto ja kuntapäättäjät ovat tottuneet siihen, että kaavoitus merkitsee lisää ja uutta.
Nyt todellisuus hymyilee monissa kunnissa ja kaupungeissa Andy McCoyn hymyä. Keskustan rakennukset ovat kuin elämän runteleman entisen rocktähden hampaat – joka kolmas pystyssä, joka kolmas vinossa ja joka kolmannen kohdalla kuoppa.
Sanotaan, että armeija, joka ei osaa perääntyä voi vain tuhoutua. Yhä suurempien kaupunkien keskustoissa näkyy pitkään tyhjänä olleita liiketiloja, samalla asuntoalue toisensa jälkeen on saanut olemukseensa epätoivon tuoksun. Kun kasvun eväät on syöty, pitäisi osata kääntää suuntaa hallitusti ja huomioiden elämäntapamuutokset niin työpaikoilla kuin ruokakunnissa. Betonielementti ei rapistu charmantisti eikä muratti ilmastomuutoksesta huolimatta pelasta arkkitehtuurimme keskinkertaisuutta.
Kuntakeskukset ja asuinalueiden vetovoima ovat niitä paljon puhuttuja vetovoimatekijöitä, joihin kunnilla tulisi nyt olla mahdollisuus keskittyä. Tehtävä on haastava. Kuntien omat rakennusinvestoinnit kohdistuvat pääsääntöisesti mahdollisten uusien asuinalueiden keskelle kouluina ja päiväkoteina. Nykyisillä syntyvyysluvuilla kohta on edessä valtaisa ongelma, kunnan kaikki toiminnat voitaisiin sijoittaa tilojen puolesta niihin koulukiinteistöihin, joihin ei kohta ole oppilaita.
Keskustojen perinteiset rakennuttajat ovat vetäytyneet pois. Pankkitoiminta nettiin ja kaupat ulosajoteiden varsiin. Seurakunnat kipuilevat nekin kiinteistökantansa heikon käyttöasteen kanssa. Paikkakunnat, joilla ei ole keskiasteen koulutusta alkavat yhä useammin muistuttaa rollaattoriparkkeja.
Harry Potter -kirjojen ja elokuvien ankeuttajat ovat vallanneet taivaan kuntakeskusten yläpuolella ja kansalaiset hakevat lohtua suoratoistopalveluista.
Odotan rohkeaa kuntaa, joka osaa vetäytyä tavalla, joka on elämäksi eikä kuolemaksi. Kuntien keskustoista on mahdollisuus kehittää uudenlaisen elämän paikkoja. Torikaupan ammattilaiset elävät viimeistä sukupolveaan. Kiitos heidän kuntakeskuksissa on yhä avaraa aluetta, jonne voi tuoda uutta toimintaa suhteellisen pienillä panostuksilla.
Mikäli kunnalla ei ole varaa huolehtia puistoalueistaan ne kannattaa muuttaa siirtolapuutarhoiksi tai koulujen ylläpitämiksi viljelypalstoiksi. Millainen kuntakeskus toisi paikkakunnalle mainetta ja positiivisia mainintoja sosiaalisen median aikakaudella?
Kaavoituksesta tulee väistämättä tulevina vuosikymmeninä enemmän ja enemmän poiskaavoittamista, purkupakkoja, pakkolunastuksia ja konkursseja. Kun kierre alkaa imeä kohti viemäriä, vaatii sen vastustaminen kohtuuttomasti voimaa. Siksi kuihtumisen kaavoittamiseen kannattaa opetella nyt ja opetella luomalla uutta.
Jokaisen keskustatontin omistajalta kysytään nyt poikkeuksellisen väkevää yhteiskuntavastuuta. Olosuhteiden laadukas ylläpito ja kehitystyö palvelee koko yhteisöä parhaiten silloin, kun muutkin tahot saadaan siihen mukaan. Myös uusia kehittämisen malleja tullaan tarvitsemaan, rakennusyhtiöiden mielenkiinto kohdistuu jatkossakin ensisijaisesti maamme harvoihin kasvukaupunkeihin.
Enemmän ei aina ole parempaa. Suomalainen kaavoitus on onnistunut osoittamaan tämän. Nyt sen tehtävä on osoittaa että vähemmän voi olla enemmän.
