Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi voi sysätä maailmantalouden askeleen lähemmäksi kauppasotaa. Siitä, missä määrin maailmankauppaan nousee muureja, riippuu kuitenkin paljon Kiinasta. Asiasta kertoo Economist.
Historiallisesti protektionismilla ja tariffeilla ei ole luotu vaurautta. Kun Yhdysvallat asetti vuoden 1930 Smoot-Hawley -lailla kuuden prosentin tariffin maahantuonnille, aiheuttivat tariffit ja vastatariffit ketjureaktion, joka kutisti maailmantaloutta vuosien ajan.
Nyt ne maailmantalouden toimijat, jotka vannovat vapaakaupan nimeen, saattavat kuitenkin joutua turvautumaan niihin vastareaktiona Yhdysvaltain toimille.
Trump on luvannut asettavansa Kiinalle 60 prosentin tariffit sekä meksikolaisille autoille 500 prosentin veron. Muille tuotteille hän on kertonut kaavailevansa 10–20 prosentin tariffia.
Edellisessä Trumpin hallinnossa toiminut entinen Yhdysvaltain kauppaedustaja Robert Lighthizer arvioi, että tariffeja on luvassa. Trump kuitenkaan tuskin asettaa maksimitariffeja heti – hän halunnee neuvotella ja käyttää tariffien uhkaa vipuvartena.
Republikaanipuolueen protektionistien parissa on puhuttu jo pitkään, että Yhdysvallat teki ison virheen avatessaan toisen maailmansodan jälkeen markkinansa ja luottaessaan globaaliin vapaakauppaan. Järjestelmä on heistä nollattava.
Yhdysvallat tulee jatkossakin käymään kauppaa Kiinan kanssa. Trumpin hallinto kuitenkin sallinee melko vapaasti vain raaka-aineiden ja kuluttajahyödykkeiden kaupan. Muille tuotteille asetettaneen ankarampia tariffeja. Voi olla, että Yhdysvallat ja Kiina sopivat myös maksimikiintiöitä eri tuotteille.
Euroopalle protektionismi tietänee ongelmia.
Joe Biden luopui presidentiksi noustuaan nopeasti Trumpin eurooppalaiselle teräkselle ja alumiinille sekä lentokonevalmistaja Airbusille asettamista tariffeista. Jos Trump palauttaisi nämä tariffit, olisi Euroopan pakko reagoida.
Tämä ei olisi helppoa, sillä samaan aikaan Eurooppa on lipunut kohti kauppasotaa Kiinan kanssa, eikä Euroopalla ole resursseja kahden rintaman kauppasotaan. Jo nyt Kiina on suuttunut Euroopan kiinalaisille sähköautoille asettamista tariffeista, ja uhannut rajoittavansa eurooppalaisen sianlihan tuontia maahan.
Suljettujen ovien takana eurooppalaiset virkamiehet myöntävät, että Euroopan motivaatio Kiinan kanssa käydyn kaupan rajoittamiselle on eri kuin Yhdysvalloilla.
Eurooppa haluaa Kiinan luopuvan epäreiluista kaupankäyntitavoistaan, joihin kuuluu vahvasti valtion subventoima vientisektori, mutta jatkaa kaupankäyntiä reilummalta pohjalta. Yhdysvallat taas haluaa tuoda Kiinaan kadonneet teollisuustyöpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.
Kiinan valtionjohto puhuu paljon reilusta kaupankäynnistä, mutta samaan aikaan maa harjoittaa itsekästä kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa. Kiina voisi purkaa kauppasodan uhkaa antamalla kiinalaisyhtiöiden avata tehtaita myös Kiinan ulkopuolella sekä jakaa teknologioitaan muiden maiden kanssa. Tämä voisi rauhoittaa pahimpia kauppasodan paineita.
Se, ymmärtääkö Kiina tilanteen vakavuuden on kuitenkin eri asia.
Kun Kiinassa työskentelevältä eurooppalaiselta diplomaatilta kysyttiin, että ymmärtääkö Kiina nykymallin olevan kestämätön, oli vastaus epävarma.
– Saavutammeko sen [muutoksen] ajoissa? En tiedä, diplomaatti tiivisti.
