Gotlannin saaren keskeisestä strategisesta asemasta on puhuttu viime vuosina paljon. Vähemmälle huomiolle ruotsalaisessa keskustelussa ovat kenraalimajuri evp Karlis Neretnieksin mukaan jääneet muut saaret, joilla voisi olla suuri merkitys Itämeren alueen sotilaallisessa konfliktissa. Koska Ruotsilla ei ole omaa maarajaa Venäjän kanssa, sen olisi hänen mukaansa kyettävä kohdistamaan voimavarojaan niiden puolustukseen.
Ensimmäisenä hän nostaa esiin skenaarion hyökkääjän mahdollisesta maihinnoususta Ahvenanmaalle.
– Kaksi ongelmaa liittyy siihen, miten Ahvenanmaalle sijoitetut venäläiset pitkän kantaman asejärjestelmät voisivat vaikuttaa Naton meri- ja ilmaoperaatioihin, ja yksi merikuljetusten suojaamiseen Perämerellä. On selvää, että lento- ja merikuljetukset Suomen eteläosiin ja pohjoiseen Baltiaan muuttuisivat riskialttiimmiksi, jos Ahvenanmaalla olisi venäläisiä pitkän kantaman asejärjestelmiä. Ne vaikeuttaisivat myös liittoutuneiden ilmaoperaatioita Lounais-Suomen ja joidenkin Itä-Ruotsin alueiden yllä, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina ja keskisen maanpuolustusalueen operaatiopäällikkönä toiminut Neretnieks kirjoittaa Ruotsin kuninkaallisen sotatiedeakatemian artikkelissa.
Jos Venäjä onnistuisi miehittämään koko Ahvenanmaan saariston tai osia siitä, myös Ruotsin ja Suomen kyky estää venäläisten sukellusveneiden pääsy Perämerelle vaarantuisi, mikä uhkaisi liikennettä Merenkurkun yli, mutta myös merikuljetuksia Keski-Ruotsista Norlantiin.
– Kun otetaan huomioon saariston koko – 6 700 isoa ja pienempää saarta – sen maantieteellinen sijainti ja merkitys sekä Ruotsille että Suomelle, pitäisi olla itsestään selvää, että myös Ruotsin on varattava joukkoja, joiden ensisijaisena tehtävänä on saariston puolustaminen yhdessä [suomalaisen] Uudenmaan prikaatin kanssa. Kyse olisi yhdestä tai useammasta rannikkopataljoonasta, hän toteaa.
Myös Virolle kuuluvien Saarenmaan ja/tai Hiidenmaan joutumisella hyökkääjän haltuun olisi Neretnieksin mukaan vakavia seurauksia. Niille sijoitetut venäläiset meri- ja ilmapuolustusjärjestelmät heikentäisivät Naton kykyä siirtää joukkoja ja kalustoa meri- ja ilmateitse Viroon sekä vaarantaisivat liikenteen suomalaisiin satamiin Suomenlahdella.
Saarenmaalta olisi hänen mukaansa mahdollista häiritä myös kaikkea meriliikennettä Riianlahdella ja uhata Latvian tärkeintä satamaa Ventspilsiä.
– Ei ole sattumaa, että vaikka uhka Venäjän vastaisella maarajalla sitoo suurimman osan Viron sotilaallisista voimavaroista, maa on hankkimassa meritorjuntaohjuksia. Sen lisäksi, että sen on osallistuttava Suomenlahden sulkemiseen, sen on myös pystyttävä torjumaan Saarenmaata ja Hiidenmaata vastaan suunnatut kaappaushyökkäysyritykset, Neretnieks sanoo.
Ruotsin – ja tietyin edellytyksin myös Suomen – voisi olla hänen mielestään perusteltua antaa panoksensa Saarenmaan ja Hiidenmaan puolustuksen vahvistamiseen ja tarvittaessa myös takaisinvaltaukseen, jos tilanne sitä edellyttäisi.
– Vaihtoehtoisesti olisi mielenkiintoista selvitellä tarkemmin, voitaisiinko saaria puolustaa Viron mantereelta käsin erilaisten epäsuorien järjestelmien, kuten tykistön ja lennokkien, avulla. Se, mitä näemme nyt Ukrainassa, edustaa teknologista harppausta, joka saattaa tehdä tällaisesta konseptista toteuttamiskelpoisen, hän toteaa.
