Keskustavaikuttaja ja kirjailija Juha Kuisman johdolla tehty arvio keskustan tilasta on tylyä luettavaa puoluejohdolle. Kahdessa vaalikaudessa puolet eduskuntapaikoistaan menettäneellä keskustalla on neljä vaihtoehtoa.
Entinen 300 000 jäsenen kansanliike kutistuu kuuden prosentin ryhmäksi, jos se jatkaa toimintaansa kuten tähän asti.
Keskisuureksi, noin 30 kansanedustajan, puolueeksi keskusta voisi kasvaa, jos se uudistuisi joka tasolla. Epätodennäköistä on paluu 23 prosentin kannatuksen ja jopa 50 kansanedustajan valtionhoitajaksi.
Neljäs vaihtoehto on tuunata keskustasta puhdas aluepuolue. Silloin politiikan arvokysymykset painetaan taustalle, jolloin jäseniä ja kannattajia yhdistää aluepolitiikka.
Raportissa korostetaan, että keskustan pitää tarkentaa linjaansa. Puolue on ollut vaikeuksia ottaa kantaa aborttilakiin, oikeuteen määrätä sukupuolesta, ilmastoon, saamelaislakiin tai turkistarhaukseen. Ne ovat arvopohjaisia asioita, joiden perusteella moni tekee äänestyspäätöksensä.
Kuisman ryhmä ei kajonnut henkilöihin, mutta puheenjohtaja Annika Saarikkoa se kuitenkin moitti mutkan kautta. Raportin mukaan jokaisella valtiovarainministerillä on mahdollisuus onnistua tiukkana kassanhoitajana kuten Ahti Pekkala (kesk.) tai Iiro Viinanen (kok.).
Saarikko oli Sanna Marinin (sd.) hallituksen valtiovarainministeri. Vaalitulos on todistus, keskusta hävisi kahdeksan paikkaa.
Saarikon ja muun puoluejohdon Helsingin Sanomille antamat kommentit olivat varovaisia. Puheenjohtajan mielestä raportti tunnustaa tosiasiat ja luo toivoa. Varapuheenjohtaja Hikka Kemppi korosti, että keskustan sisällä pitää sietää eri näkökulmia.
Muutaman virkkeen perusteella voi ennustaa vain, että valtavia mullistuksia ei ole odotettavissa. Ongelmat ovat olleet tiedossa vuosia, eikä raportissa ehdoteta, mihin suuntaan puolueen pitäisi tarkistaa kurssiaan.
Vaatimus uudistumisesta joka tasolla on valtava haaste puoluejohdolle. Saarikko olisi jo aloittanut muutokset, jos niitä olisi helppo tehdä.
Linjan tarkistaminen herkissä arvopohjaisissa asioissa saattaisi hätistää jäseniä ja kannattajia muihin puoleisiin. Sisällöstä riippuen lähinnä kokoomukseen, perussuomalaisiin, vihreisiin tai kristillisdemokraatteihin.
Saarikko on eteläsuomalainen ja kuuluu puolueen liberaaliin siipeen. Hän on täysin tietoinen mahdollisista seurauksista pohjoisen ja idän vaalipiireissä, jos puolue rukkaisi radikaalisti ohjelmiaan ja ryhtyisi noudattamaan eduskunnassa ryhmäkuria esimerkiksi sukupuoleen liittyvissä äänestyksissä.
Keskustan harmiksi kannatuksen kannalta suurin ongelma ei ole sen ratkaistavissa. Väestökehitys on nakertanut puolueen kivijalkaa vuosia.
Alkaneella vaalikaudella keskusta on oppositiossa pakonomaisesti varonut luisumasta vasemmiston ja vihreiden kylkeen. Puolue pyrkii olemaan keskellä, muiden välissä.
Se on johtanut tilanteeseen, jossa kilpailijoiden kannanotot pakottavat keskustan väistöliikkeisiin. Tuorein esimerkki on puolueen jättäytyminen pois nuorison asemaa koskevasta välikysymyksestä, jonka allekirjoittivat vasemmistopuolueet ja vihreät.
Entinen puheenjohtaja Katri Kulmuni tiivisti vuosi sitten Ilta- Sanomien haastattelussa keskustan vahvimman ominaisuuden.
”Se mikä erottaa meitä muista puolueista, on alueellinen tasa-arvo.”
Mahdollista on, että, että keskusta on kahden vaalikauden jälkeen hyvin paljon samanlainen kuin nyt. Keskisuuri aluepolitiikkaa painottava ryhmä.
Kuisman vaihtoehdoista mikään ei toteudu. Keskustan tulevaisuus voi olla yhdistelmä niistä: Rkp:tta suurempi olosuhteiden pakottamana toimintaansa ja linjaansa varovaisesti uudistanut aluepolitiikkaa korostava puolue, joka haaveilee kilpailijoiden epäonnistumisesta hallituksessa ja paluusta kolmen suuren joukkoon.
