Pitkäaikaisen keskustavaikuttajan ja sanomalehti Ilkan entisen päätoimittajan Kari Hokkasen mukaan keskustan kannatuksen lasku selittyy ainakin osittain presidentti Urho Kekkosen ”epähistoriallisella” arvostelulla.
Hän kirjoittaa aiheesta Suomenmaassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Hokkasen mukaan yleinen mielipide ei ole Suomessa muuttunut koskaan niin nopeasti kuin viime kevättalvella Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan säikähdytti suomalaiset hylkäämään koko toisen maailmansodan jälkeen vallinneen doktriinin, jonka ydin oli sotilaallinen liittoutumattomuus. Hyökkäyksen jälkeen vallalle nousi käsitys, että se, mikä tapahtui nyt Ukrainalle, saattoi milloin tahansa tapahtua myös Suomelle.
Samalla Hokkasen mukaan käynnistyi ”eräänlainen kansakunnan kollektiivinen katumus” siitä, että Suomessa oli sinisilmäisesti uskottu, että Vladimir Putinin johtaman Venäjän kanssa voitaisiin elää turvallisesti.
– Löytyi myös selitys ja syyllinen. Se oli YYA-ajan suomettuminen, nöyristely Venäjän edessä ja suoraselkäisten syrjiminen, vaikka nämä olivat aivan oikeassa. Pahin suomettaja oli tietysti (Suomen tasavallan presidenttinä 1956–1982 toiminut) Kekkonen.
Hokkasen mukaan monelta presidentin arvostelijalta unohtui, että Kekkonen johti maata, joka oli sotinut häviävällä puolella ja jonka voittajat jo sodan aikana olivat sopineet kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin.
– Kekkosen menestyksellisen puolueettomuuspolitiikan vaihtoehto ei ollut lännettyminen, vaan idättyminen. Sen hän torjui taitavasti, vaikka paineita piisasi, Hokkanen kirjoittaa.
Hän kertoo lukeneensa myös näkemyksiä, joiden mukaan Suomi ei uskaltanut hakea puolustusliitto Natoon aiemmin johtuen Kekkosen ajan politiikasta ja suomettumisesta. Hokkanen arvioi, että nämä Kekkoseen kohdistuvat arvostelut osaltaan selittävät sitä, miksi hänen aikanaan edustamansa puolue kärsii nyt historiallisesta kannatuskadosta.
