Vuonna 1961 solmittu Antarktiksen sopimus kieltää Etelämantereen käytön sotilaallisiin tarkoituksiin. Madridin ympäristönsuojelupöytäkirja vuodelta 1991 puolestaan määrittelee mantereen rauhalle ja tieteelle omistetuksi vyöhykkeeksi.
Tilanne saattaa venäläistutkija Natalia Azarovan mukaan kuitenkin muuttua, sillä alueen luonnonvarat houkuttelevat erityisesti Kiinaa ja Venäjää.
– Kukin maa pyrkii nyt vahvistamaan jalansijaansa Antarktiksella samaan tapaan kuin vuosikymmentä aiemmin arktisella alueella. Viime vuosina kaikkein dynaamisin toimija on ollut Kiina. Se on kehittänyt kumppanuuttaan Venäjän kanssa parantaakseen asemiaan kamppailussa Yhdysvaltoja vastaan, Azarova sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Kiinan katse kohdistuu ensisijaisesti arktiselle vyöhykkeelle, mutta myös läsnäolo Antarktiksella näyttelee hänen mukaansa roolia presidentti Xi Jinpingin globaaleissa suurvaltapyrkimyksissä. Toistaiseksi maa ilmoittaa keskittyvänsä siellä tieteelliseen tutkimukseen, mutta seuraava askel on jo näköpiirissä.
– Pitkällä aikavälillä Pekingiä kiinnostavat Antarktiksen valtavat mineraalivarat: kulta, kivihiili, rautamalmi, kupari, sinkki, nikkeli, lyijy ja – mikä tärkeintä – hiilivety. Jo pelkästään Rossinmereen kuuluvalla alueella arvioidaan olevan 50 miljardia barrelia öljyä ja yli 100 biljoonaa kuutiometriä kaasua, Azarova toteaa.
Kiina ja Venäjä solmivat vuonna 2017 sopimuksen yhteistyöstä Antarktiksella. Maat ovat myös yhdistäneet voimansa kaataakseen veto-oikeudellaan kolme aloitetta uusien merellisten suojeluvyöhykkeiden perustamisesta alueelle.
Yhdysvaltain ilmavoimien komentajan, kenraali Charles Q. Brownin mukaan Antarktis on enää muutaman vuoden päässä samankaltaisesta kilpailuasetelmasta suhteessa Kiinaan ja Venäjään kuin mikä arktisella alueella jo nykyisin vallitsee.
