Kiinan talous kasvoi viime vuonna viidellä prosentilla, mutta moni tekijä, joka mahdollisti maan nousun yhdeksi maailman suurimmista talouksista, on murenemassa. Asiasta kertoo The Economist.
Kiinaa vaivaa nyt etenkin työvoiman kutistuminen: Siitä on katoamassa 20 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kiinteistömarkkinoilla, joka vastasi ennen viideosasta maan bruttokansantuotteesta, on puhjennut kupla. Kuluttajia uhkaa deflaatio, yrittäjiä matala luottamus markkinoihin. Aiemmin vaurautta tuonut vapaakauppa on vaihtunut protektionismiin, ja suhteet Yhdysvaltoihin ja EU:hun ovat kiristyneet.
Presidentti Xi Jinpingin vastaus kriisiin on vahvistaa suunnittelutaloutta, korostaa turvallisuuden roolia ja panostaa tulevaisuuden teknologioihin kuten tekoälyyn. Xi kutsuu näitä ”uusiksi tuottaviksi voimiksi”.
Sen sijaan, että Xi vahvistaisi kuluttajakysyntää, panostukset laitetaankin teollisuuteen. Xin näkökulmasta tulevaisuuden Kiina massatuottaa sähköautoja, akkuja, bioteollisuuden tuotteita ja drooneja. Investoinnit näihin sektoreihin ovat kasvaneet lähes 1,5 biljoonaan euroon – kaksi kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten ja viidennekseen kaikista investoinneista.
Lopullinen tavoite on vahvistaa Kiinan omavaraisuutta ja irtautua riippuvuudesta länsimaihin. Xi haluaa, että tulevaisuudessa Kiina on uusien teknologioiden johtava suurvalta.
Onnistuuko Xin suunnitelma? Tuskin.
Suunnitelma keskittyy hyvin vahvasti teollisuuteen. Se tuskin vahvistaa kuluttajien mielialoja. Xin näkökanta on ankara – hän on todennut, että kiinalaisnuorten pitäisi ”syödä katkeruutta” ja olla vähemmän hemmoteltuja.
Heikko kuluttajakysyntä taas tarkoittaa, että iso osa uudesta tuotannosta pitäisi osoittaa vientiin. Ongelmana on, että Kiina on käytännössä kauppasodassa Yhdysvaltojen kanssa. Teknologiavienti Tyynenmeren yli tuskin onnistuu, eikä Eurooppakaan halua kiinalaisia autoja kilpailemaan kotimaisten valmistajien kanssa. Kiinalaisviranomaiset ovat todenneet vievänsä tuotteitaan kehittyviin maihin, mutta nekään tuskin innostuvat, jos kiinalaistuotteet täyttävät niiden markkinat.
Tässä Kiinan oma merkantilismi osuu siis omaan nilkkaan.
Tilannetta ei auta, että Xin talouden mikromanagerointi on vahingoittanut yrittäjien ja teollisuuden luottamusta. Yksityinen sektori valittaa Xin puuttumisesta talouteen ja pelkää jopa puhdistuksia, jos ne toimivat Xin tahtoa vastaan. Tämä on taas johtanut pääoman ja osaajien joukkopakoon. Innovatiivisuus heikentyy, tuottavuus laskee.
Xi ei halua kuulla tätä, ja se on ongelman juurisyy. Ennen Xin valtakautta Kiinan johto luotti asiantuntijoihin, mutta nykyään Kiinan valtiojohto suostuu kuuntelemaan vain imartelua. Kansallinen turvallisuus on ottanut myös etusijan hyvinvointiin ja talouskasvuun verrattuna.
Maan edessä voikin olla Japanin kohtalo: Deflaation ja kiinteistökuplan puhkeamisen taannuttama talous. Kiinan talouden yskiminen vaikuttanee koko maailmaan, eikä välttämättä hyvällä tavalla länsimaille.
Heikentynyt Kiina saattaa nimittäin olla myös paljon sodanhaluisempi.
