Hallitus ajaa vientivetoista palkkamallia lakiin väittämällä, ettei laki puutu sopimusvapauteen eikä aja opettajia ja muita julkisen sektorin naisvaltaisia aloja palkkakuoppaan. Nämä väitteet osoittavat joko ymmärtämättömyyttä sopimus- ja neuvottelujärjestelmästä tai tarkoituksellista asioiden yksinkertaistamista. Viennin kilpailukyky turvataan parhaiten koulutuksella, investoinneilla ja innovaatioilla – ei palkkakuoppalailla.
Eduskunnan käsittelyssä oleva vientimallilaki rajoittaa merkittävästi valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakunnan edellytyksiä onnistua tehtävässään, eli työriitojen sovittelussa.
Tilanne on verrannollinen siihen, jos palomieheltä viedään sammutustarvikkeet juuri silloin, kun hänen pitäisi sammuttaa liekehtivä tulipalo pienellä ämpärillä. On siis tärkeää ymmärtää, millaisia seurauksia vientimallilailla voi olla.
Seuraavassa neljä vientimalliin liittyvää väittämää.
1: Nyt vain säädetään nykytila lakiin
Lain myötä sovittelijalla ja sovittelulautakunnalla ei olisi enää mahdollisuutta tasapuoliseen sovitteluun muilla kuin vientialoilla. Tämä ei olisi nykytilan säätämistä lakiin, kuten hallitus väittää, vaan valtakunnansovittelijan toimivallan ja puolueettomuuden murentamista.
Uutta olisi myös se, että virkavastuulla toimivan valtakunnansovittelijan tulkinta yleisestä linjasta ja kustannusvaikutusten laskennasta kyseenalaistettaisiin väistämättä. Vientialojen sopimusten kustannusvaikutukset olisi pakko läpivalaista uudella tavalla myös tekstikysymysten osalta.
2: Laki mahdollistaa poikkeamisen vientialojen määrittelemästä tasosta
Vientimallilaki vie käytännössä sovittelijalta mahdollisuudet ala- tai sektorikohtaisiin poikkeuksiin. Jos poikkeukset on edelleen tarkoitus mahdollistaa, lain perusteluissa ei ole millään tavoin avattu sitä, miten ja missä tilanteessa poikkeukset ovat mahdollisia.
Lakiesityksessä ei avata, miten opettajien ja muiden naisvaltaisten julkisen sektorin alojen palkkojen jälkeenjääneisyys, palkkatasa-arvon edistäminen tai työvoimapula-alojen osaavan työvoiman saatavuus otetaan sovittelussa huomioon.
3: Laki ei rajoita sopimusvapautta
Vientimallilain myötä työnantajan neuvotteluhalukkuus väistämättä vähenee, koska työnantaja voi aina vedota laissa olevaan yleisen linjaan eli vientialojen sopimaan palkankorotuskattoon. Työnantajilla on myös etukäteen tiedossa, että sovittelija ja sovittelulautakunta on lain nojalla sidottu yleiseen linjaan eli vientialojen sopimaan palkankorotuskattoon.
Laki vaikuttaa väistämättä palkkaneuvotteluihin ja osapuolten väliseen neuvotteluasetelmaan. Sopimusvapautta rajoitetaan siis merkittävästi.
4: Lailla tuetaan vientialojen menestystä
Vientimallilain tavoin myös Juha Sipilän hallituksen aikainen kilpailukykysopimus eli kiky osui erityisen kipeästi julkiseen sektoriin. Kikyn tarkoituksena oli nimenomaan parantaa kilpailukykyä. Seuraus oli kuitenkin se, että yritykset jakoivat entistä enemmän osinkoja ja investoivat entistä vähemmän.
Kikyn ja koko 2010-luvun maltillisten palkankorotusten jälkeen Suomen talous- ja tuottavuuskasvu laahaa yhä. Miten siis perustellaan, että jatkossa esimerkiksi opettajien heikompi palkkakehitys tosiasiassa parantaisi vientialojen kilpailukykyä?
Olisikin reilua saada suora vastaus siihen, mikä vientimallilain todellinen tavoite on. Yleisen linjan vahvistaminen lakiin nimittäin heikentää esimerkiksi opettajien palkkakehitystä pysyvästi.
Viennin kilpailukyky on osaamisen eikä vientimallilain varassa
Vaikka näkemykset vientimallilaista ovat vahvasti jakautuneet, seuraava tavoite on varmastikin yhteinen: haluamme kaikki menestyvän Suomen, jossa myös vientiyritykset pärjäävät. Se ei kuitenkaan onnistu vientimallilailla.
Vientimallilain sijaan olennaista on varmistaa, että yrityksillä on osaavaa työvoimaa, joka tuottaa myös uusia innovaatioita. Tämä edellyttää panostuksia koulutukseen sekä oppimistulosten ja koulutustason kääntämistä nousuun. Tähän tarvitaan laadukasta opetusta, jota antavat koulutetut ja kelpoiset opettajat. He eivät ole kuluerä, vaan he ovat sijoitus osaamisen ja kansantalouden kasvuun.
Opettajien palkkakehityksen murentaminen vaarantaa koko opetusalan houkuttelevuuden, koulutuksen ja opetuksen laadun sekä sitä kautta Suomen tulevaisuuden. Opettajia ei kannata ajaa pysyvään palkkakuoppaan puuttumalla palkkaneuvotteluihin vientimallilailla, vaan arvostaa aidosti opettajien työtä ja ammattitaitoa. Laadukkaalla koulutuksella ja opetuksella rakennamme vahvan, menestyvän ja kilpailukykyisen Suomen.
