Kiroilua on perinteisesti pidetty rumana tapana. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kiroilusta on kielitieteilijöiden mukaan tullut yhä enemmän sosiaalisesti hyväksyttävää. Asiasta uutisoi The Guardian.
Syy muutokseen on se, että kiroilun tarkoitus on yhä harvemmin loukata toisia ihmisiä. Sen sijaan kiroilulla pyritään korostamaan kerrottavaa viestiä tai vahvistamaan sosiaalisia siteitä.
Astonin yliopiston professorin Robbie Loven mukaan kiroilun merkitys riippuu vahvasti kontekstista ja tilanteesta. Väliä ei ole niinkään itse sanalla vaan sillä, miten ja millaisessa tilanteessa sitä käytetään.
Kiroilu nousi Isossa-Britanniassa hiljattain uutisotsikoihin, kun yleisradioyhtiö BBC:n toimittaja kiroili seitsemän kertaa minuutissa haastatellessaan sisäministeri James Cleverlya.
Loven mukaan kiroilu liittyy usein yllättyneisyyden osoittamiseen, huumoriin, solidarisuuden tai myötätunnon osoittamiseen tai jonkun loukkaamiseen. Sen sijaan Cleverlyn tapauksessa toimittaja yksinkertaisesti siteerasi Clervelyn väitetysti sanomaa kommentia.
– Väittäisin, että tässä kontekstissa kiroilua pidetään hyväksyttävämpänä verrattuna tilanteeseen, jossa [toimittaja] olisi lopuksi todennut haastattelun olleen ”hevonp––aa”, Love tiivistää.
Love on tutkinut kiroilua jo 1990-luvulta lähtien ja havainnut trendin, jossa sanojen loukkaavuus vähenee niiden käytön lisääntymisen myötä. Samalla myös kirosanan alkuperäinen merkitys katoaa.
– On olemassa tutkimusaineistoa siitä, että sanan spesifi merkitys katoaa, koska ihmiset käyttävät sitä täytesanana, Love pohtii.
Yritysmaailmassa taas korostuu yhä enemmän kiroilun rooli yhteishenkeä vahvistavana tekijänä. Loven mukaan kiroilu työympäristössä voikin osoittaa, että ryhmä on tiivis ja sen jäsenet jakavat tietynlaisen käsityksen solidaarisuudesta.
Southamptonin yliopiston johtamistieteiden professorin Yehuda Baruch jakaa Baruchin näkemyksen ja huomauttaa, että tutkimusten mukaan juristit, lääkärit ja ylemmät johtajat käyttävät kiroilua sekä stressin lievittämiseen että tiimihengen rakentamiseen.
Kaikki kuitenkin osoittaa siihen, että kiroilusta on tullut hyväksyttävämpi osa viestintäämme. Sitä edistää entisestään se, että kiroilu myös korostaa viestiä tehokkaasti.
– Neljäkymmentä vuotta sitten toimittaja ei olisi koskaan voinut tehdä niin [kiroilla]. Ikävä kyllä se toimii. Tämä on nykykieltä ja sen kanssa on elettävä, Baruch tiivistää.
