Heinäkuussa 2022 Sri Lankasta virtasi näytöillemme dramaattisia kuvia. Vihaiset kansalaiset rynnäköivät presidentti Gotabaya Rajapaksan virka-asuntoon. Näkymä oli kuin Bastiljista heinäkuulta 1789, kun Ranskan vallankumous käynnistyi väkijoukon vallatessa linnoituksen.
Sri Lankan talous oli lyhyessä ajassa romahtanut, inflaatio laukkasi villinä, valuutan arvo syöksyi ja valtavan suuri joukko ihmisiä oli pudonnut köyhyyteen. Peruselintarvikkeista ja polttoaineista oli pulaa. Taustalla vaikutti myös covid, joka oli iskenyt maalle tärkeään matkailuelinkeinoon.
Yksi keskeisen tärkeä syy Sri Lankan romahdukseen on kuitenkin saanut suomalaismediassa oudon vähän huomiota: luomu.
Vuonna 2019 Gotabaya Rajapaksa teki vaalilupauksen, jonka mukaan Sri Lanka siirtyy luomuviljelyyn. Vuonna 2021 lupauksia alettiin panna täytäntöön ja presidentti kielsi kokonaan torjunta-aineiden ja synteettisten lannoitteiden käytön maanviljelyssä. Seurauksena oli koko maatalouselinkeinon romahdus. Keskeisen vientituotteen teen sadot tippuivat dramaattisesti, samoin riisin, joka on väestön enemmistön peruselintarvike. Luomuvallankumousta oli perusteltu muun muassa isoilla säästöillä, jotka syntyisivät kun ulkomailta ei enää tarvitsisi tuoda lannoitteita ja torjunta-aineita. Nyt ennen omavaraiseen Sri Lankaan joudutaan nälänhädän välttämiseksi tuomaan riisiä maista, joissa riisinviljely kukoistaa – kiitos torjunta-aineiden ja synteettisten lannoitteiden.
Taustalla oli pitkäaikainen lobbausprosessi, jossa oli mukana myös länsimaisia luomuideologiaa kannattavia aktivisteja. Rajapaksan tueksi oli rakennettu kansanliike nimeltä Viyathmaga. Luomu oli osa sen kaikki elämänalat kattavaa kansallista aatemaailmaa. Voitettuaan vaalit Rajapaksa nimesi Viyathmagan toimijoita keskeisiin tehtäviin, esimerkiksi maatalousasioista vastaavaksi ministeriksi. Tutkijat ja asiantuntijat syrjäytettiin hiljakseen hallinnosta ideologisin perustein. Maan pohjoisosissa oli esiintynyt ennen tuntematonta, vakavaa maksasairautta, jolle ei löydetty syytä. Vailla mitään pitäviä todisteita sairauden syyksi väitettiin maataloudessa käytettävät kemikaalit.
Sri Lanka -taustainen maailmankuulu kirjailija Michael Ondaatje kuvaa romaanissaan Anilin varjo (suomentanut Juhani Lindholm) kuinka keskiluokkainen, koulutettu ja vauras perhe hakee apua murrosikäisen lapsen kiukkuiseen käytökseen astrologilta. Kirja kokonaisuutena on upea kuvaus Sri Lankasta, sen väkivaltaisesta lähihistoriasta ja samalla koko maasta, sen ihmisistä ja kulttuurista kaikkine hienouksineen ja ongelmineen – samalla se on monessa mielestä surullista luettavaa.
On turha luulla, että maaginen ajattelu olisi vain niin sanotun lännen ulkopuolisten maiden ongelma. Sri Lankan eliitin omaksuma luomuideologia on tuontitavaraa Euroopasta ja Yhdysvalloista. Samankaltainen prosessi koettiin takavuosikymmeninä, kun innokkaat länsimaiset aktivistit ja poliitikot levittivät marxilaisuutta ympäri maailmaa. Nyky-Venezuelan kaltaisia tragedioita nähtiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä useita.
Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Mitä muuta luomu lopultakin on kuin modernin tieteen ja teknisen kehityksen sivuuttavaa homeopaattista taikauskoa? Tiedämme, että luomuviljelyn ilmastopäästöt ovat suuremmat kuin muulla maataloudella. Tietysti ovat, sadot ovat pienet ja maata tarvitaan paljon enemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä. Silti miljoonien tukieurot virtaavat Suomessa ja muualla Euroopassa luomun ylläpitämiseen. Eurooppalaisilla siihen ehkä on ollut varaa. Mikäpäs siinä, jos joku haluaa maksaa ruuastaan paljon ja uskoo tosiasioista piittaamatta, että samalla on pelastamassa maailmaa. Sri Lankassa ja muualla maailmassa länsimaisten punaviherihmisten elämäntapa-aktivismiin ei ole varaa.
Homeopatia ei ole luomun yhteydessä pelkkä hauska analogia. Kun EU alkoi säädellä luomutuotantoa 1990-luvun lopussa, säädöksiin kirjattiin sääntöjä ja suosituksia homeopatian käyttämisestä sairastuneiden eläinten hoitamisessa. Luomueläimiä oli niiden mukaan ensisijaisesti hoidettava yrteillä ja homeopatialla. Itse kutsuisin tätä eläinrääkkäykseksi.
Vihreän liiton perustajaäiti, luomuaktivisti ja europarlamentaarikko Heidi Hautala onkin saanut Suomen homeopaatit ry.:n Similia-palkinnon: ”Ennakkoluulottomasta työstä homeopatian aseman parantamiseksi Suomessa ja koko Euroopassa.”
Ihastuneet homeopaatit olivat enemmän kuin kiitollisia: ”Hautalan mukaan oli tärkeää tutkia uusien hoitotapojen integroitumista EU:n terveydenhuoltoon ja maatalouspolitiikkaan. Hän ajoi myös homeopaattisen lääkeaineiden saatavuutta parantavaa lakialoitetta.”
Ei ole yllätys, että vihreät ei ole tukenut viime vuosina tehtyjä ehdotuksia saada Suomeen niin sanottu puoskarilaki. Sillä voitaisiin puuttua pahimmillaan ihmisten terveyden vaarantaviin esoteerisiin näennäishoitoihin.
Vähän väliä luen suomalaisesta mediasta outoja, alarmistisia kirjoituksia, joissa tieteelliseen tutkimukseen perustuvan maanviljelyn väitetään johtavan milloin mihinkin katastrofiin. Yksi irrationaalisen demonisoinnin kohde on ollut geeniteknologia. Suomenkin kaupoissa näkyy elintarvikkeita, joiden mainostetaan olevan ”GMO-vapaita”.
Silkkaa taikauskoa, mutta tällä uskomustaloudella menee erinomaisen hyvin elintarvikkeiden ja maanviljelyn kohdalla. Utuisilla mielikuvilla pelaavat iskusanat kuten ”puhdas”, ”aito” ja ”luonnollinen” ovat kovassa käytössä, vaikka niiden sisältö on tyhjä.
Jonkun pitää uskaltaa nostaa kissa pöydälle. Ilmastonmuutos on ennennäkemätön haaste ihmiskunnalle, erityisesti ruuantuotannossa. Tässä tilanteessa ihmiskunnalla ei ole varaa esoteeriseen luomuharrasteluun. Luomumaatalouden julkinen tuki on lopettava.
