FT, dosentti Jaakkojuhani Peltonen on kirjoittanut uusimman tietämyksen valossa, millainen oli Egyptin viimeisen faaraon, kuningatar Kleopatra VII:n elämä, ja miten hän vaikutti Rooman valtakunnan politiikkaan ja Egyptin kohtaloon. Kirjassa myös selvitetään, millä tavoin hänen elämänsä on inspiroinut ihmisiä antiikista nykyaikaan.
Kleopatra syntyi vuonna 69 eaa. Ptolemaiosten sukuun, joka oli hallinnut Egyptiä jo 300 vuoden ajan. Rooman valtakunta oli noussut 100-luvulla eaa. Välimeren hallitsijaksi ja myös Egypti oli joutunut osittain sen käskyvaltaan.
Kleopatra käytti viehätysvoimaansa Rooman hallitsijoihin. Suhteesta Julius Caesarin kanssa syntyi poika, Caesarion. Caesarin salamurhan jälkeen Kleopatra toivoi, että hänen poikansa olisi tunnustettu isänsä perilliseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Caesar oli testamentissaan nimittänyt ottopoikansa Octavianuksen seuraajakseen. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Augustus.
Myöhemmin Kleopatra ajautui suhteeseen Caesarin sotapäällikön Marcus Antoniuksen kanssa. Egyptiläisissä liitto herätti ihastelua ja hämmästelyä, kun taas Roomassa Kleopatraan suhtauduttiin epäluuloisesti. Pariskunta sai kaikkiaan kolme lasta.
Antonius ja Kleopatra pyrkivät laajentamaan valta-asemaansa idässä, eivätkä he aina pyytäneet teoilleen lupaa Roomasta. Ulkopuolisista alkoi näyttää siltä, että heidän tarkoituksenaan oli luoda uusi erillinen valtakunta, jossa Egyptin kuningaskunta ja Rooman imperiumi yhdistäisivät voimansa.
Välirikko Octavianuksen kanssa syveni ja tuloksena oli lopulta sisällissota. Octavianuksen propagandassa Kleopatra leimattiin turhamaiseksi itämaalaiseksi prostituoiduksi, joka manipuloi Antoniusta. Sisällissodan aikana Kleopatra kieltämättä pyrki vahvistamaan Egyptin asemaa Välimerellä, mutta Aktionin meritaistelussa vuonna 31 eaa. Kleopatran ja Antoniuksen joukot kärsivät ratkaisevan tappion.
Kuolemateoriat
Kleopatra vangittiin keväällä 30 eaa., mutta hän yritti vielä hurmata Octavianuksen puolelleen, mutta roomalainen ei suostunut mihinkään kuningattaren pyynnöistä. Nykytutkimuksessa esiintyy väitteitä, että Octavianus surmautti Kleopatran, ja tarina itsemurhasta on jälkeenpäin sepitetty legenda.
Tämä tulkinta voidaan kyseenalaistaa kirjallisilla lähteillä, joiden mukaan tieto Kleopatran kuolemasta oli Octavianukselle suuri pettymys. Hän olisi halunnut viedä kuningattaren Roomaan ja esitellä häntä triumfissa. On siten todennäköisempää, että Kleopatra valitsi mieluummin itsemurhan kuin päätymisen näytille voitonkulkueeseen.
Ennen kuolemaansa Kleopatra yritti suojella poikaansa, mutta Octavianuksen valta-asema perustui paljolti hänen asemaansa Caesarin ottopoikana. Siten Caesarion oli todellinen uhka ja Octavianus murhautti hänet.
Myös Kleopatran itsemurhan tekotavasta on useita teorioita. Perinteisen tarinan mukaan Kleopatran luokse kuljetettiin viikunakori, jossa oli erittäin myrkyllinen egyptinkobra. Kuningatar laittoi kätensä koriin ja menehtyi käärmeen puremaan.
Toisen tulkinnan mukaan Kleopatra olisi käyttänyt mahdollisesti hiusneulaan kastettua myrkkyä. Myrkkyneulan käyttämistä puoltaisi se, että kuolema käärmeenpistolla olisi ollut hyvin tuskallinen. Käärmeenpistoa kuitenkin tukee moni seikka. Egyptinkobra oli auringonjumala Ran pyhä eläin, joka symboloi ikuista elämää. Lisäksi itsemurha käärmeenpureman kautta ei ollut tavaton ratkaisu Ptolemaiosten ajan Egyptissä.
Kuolematon tarina
Kleopatra on yksi harvoista antiikin maailman hallitsijoista, joiden teot ovat eläneet halki vuosisatojen. Kleopatran kuolema inspiroi ja puhutteli ihmisiä jo antiikin aikana, mutta myöhemmin näytelmissä ja maalauksissa Kleopatran kohtalolla suorastaan mässäiltiin. Esimerkiksi 1500- ja 1700-lukujen välillä Kleopatran itsemurha kuvataan maalauksissa pitkälti yli toistasataa kertaa.
Kleopatra on ollut myös lukemattomien näytelmien päähenkilö. William Shakespearen kirjoittama Antonius ja Kleopatra sai ensiesityksensä vuonna 1606 ja näytelmää on pidetty merkittävimpänä 1500 – ja 1600-lukujen Kleopatraa kuvaavista näytelmistä. Shakespearen tulkinnassa huomio keskittyy Antoniuksen ja Kleopatran intohimoiseen rakkaussuhteeseen.
Elokuvateollisuuden kehittyessä egyptiläisen kuningattaren tarina siirrettiin tietenkin myös valkokankaalle. Kaikkien aikojen ensimmäinen Kleopatra-filmatisointi valmistui vuonna 1899. Kyseessä on mustavalkoinen ranskalainen mykkäelokuva Cléopâtre.
Aihe kiinnosti myös Hollywoodia ja egyptiläisestä kuningattaresta tehtiin tiheästi filmejä, joissa esiintyivät aikansa suosituimmat naistähdet. Kleopatran suosiota Hollywoodin elokuvateollisuudessa on kutsuttu ”cleomaniaksi”.
Yhdysvaltalaisen Joseph L. Mankiewiczin ohjaama versio Kleopatrasta vuodelta 1963 on yksi Hollywoodin historian kalleimmista elokuvista, jossa pääosaa näytteli aikansa supertähti Elizabeth Taylor. Elokuva voitti muun muassa parhaan puvustuksen ja parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinnon.
Jaakkojuhani Peltonen: Kleopatra. Viimeisen faaraon myytti. 263 sivua. Gaudeamus Oy 2025.
