Entinen ilmavoimien koelentäjä tiesi jo lapsena, että hänestä tulisi joskus hävittäjälentäjä. Lentoreserviupseerikurssin jälkeen Jukka Harajärven tie vei kadettikouluun, josta hän valmistui vuonna 1993 ja sai siirron Rovaniemelle.
Tuohon aikaan Suomessa oli käytössä erilaista lentokalustoa, esimerkiksi Kuopion Rissalassa operoitiin neuvostovalmisteisilla MiG21 Bis -koneilla, joiden lempinimi oli ojarumpu tai ursuputki.
Rovaniemellä ja Pirkkalassa lennettiin ruotsalaisilla Saab 35 Drakeneilla, joita kutsuttiin pata- tai silitysraudoiksi. Lempinimi kertoi jo paljon ruotsalaiskoneen ketteryydestä. Silti Drakenit olivat ennen F-18 Hornetien käyttöönottoa ainoita Suomen ilmavoimilla käytössä olleita joka sään torjuntahävittäjiä.
Oman kokonaisuutensa muodostivat vielä Koulutuslentolaivue Kauhavalla, Kuljetuslentolaivue Utissa, Tiedustelulentolaivue Tikkakoskella ja Koelentolaivue Hallissa.
Harajärven ensilento kaksipaikkaisella Drakenin Cesar-versiolla oli hänelle unohtumaton kokemus. Koneen haastavista lento-ominaisuuksista kertoo, että Ruotsin ilmavoimat menettivät lento-onnettomuuksissa kaikkiaan 130 Drakenia, joista 35 putosi johtuen niin sanotusta supersakkauksesta.
Tämän takia suomalaislentäjät kävivät harjoittelemassa supersakkauksien oikaisuja Ruotsissa. Oikealla suoritustekniikalla Draken oikeni syvästäkin sakkauksesta, joskin kilometrikaupalla korkeutta menettäen.
Harajärvi suoritti myös lennonopettajakurssin ja häntä käytettiin yhä enemmän Hawk-harjoitushävittäjälentueen opettajana ja lopulta tuli siirto Hawk-lentueeseen ilmataisteluopettajaksi.
Harajärvi oli hieman pettynyt siirrosta, mutta toisaalta hän käänsi takaiskun nopeasti intohimoiseksi suhtautumiseksi uusien lentäjien koulutukseen. Etenkin ilmataistelun opettaminen oli hyvin haastavaa työtä, koska muuttuvia tekijöitä oli tuhansia.
Koelentokurssille – lopputyö vei Yhdysvaltoihin
Vuonna 2003 Harajärvi pääsi pitkään haaveilemalleen koelentokurssille Hallin varuskuntaan. Kurssi on kaikkein pisimmälle viety ja vaativin lentämiseen liittyvä koulutus, jonka lentäjä voi saada. Kyse on todella harvalukuisesta ja erittäin arvostetusta ammattiryhmästä.
Koelentäjien työhön kuuluu lentää ensimmäisenä ohjaajana täysin uusia tai suurissa huolloissa purettuja ja uudelleen rakennettuja koneita. Lennot vaativat erityiskoulutuksen, koska uudet koneet käyttäytyvät joskus yllättävästi.
Koelentäjät osallistuvat uusien konetyyppien hankintaan ja testaavat kaikki uudet järjestelmät, laitteet ja aseet. Arkisempaa on testata lentäjille tarkoitettuja varusteita, kuten selkätukia, kasseja ja alusvaatteita.
Kurssilla Harajärvi lensi 23 konetyypillä, joista hänelle kokonaan uusia oli 18. Lopputyötä varten Harajärvi vieraili USA:ssa ja sai lentää useita konemalleja.
Vaikuttavinta hänestä oli ohjata nelimoottorista C-130 Hercules -kuljetuskonetta, jonka suurin lentoonlähtöpaino on noin 70 000 kiloa. Koneen mittasuhteissa oli myös omaksumista, esimerkiksi ohjaamossa on 23 tuulilasia tai ikkunaa. Kun Hercules oli saatu ilmaan, niin operointi ei eronnut muista Harajärven lentämistä koneista.
Varsinaisten lentojen lisäksi kurssilla oli paljon teoriaopintoja ja harjoitustehtäviä. Harajärvi muisteli, ettei ollut missään joutunut henkisesti ja fyysisesti yhtä koville kuin koelentokurssilla.
Normaalioloissahan lentäjät pyrkivät varmistamaan riittävän unen saannin ennen vaativia lentoja. Koelentokurssilla ei ollut harvinaista, että unet jäivät muutamaan tuntiin yössä riippumatta siitä, millaisia lentoja seuraavana päivänä oli tiedossa.
Harajärvi valmistui kurssilta kesällä 2004 ja jäi töihin Koelentokeskukseen. Arkinen työskentely Koelentokeskuksessa erosi suuresti hävittäjälaivueiden rutiineista siksi, että kaikki ohjaajat olivat kokeneita hävittäjälentäjiä ja lennonopettajia.
Edelleen eroa muihin oli lisäksi se, että osa Koelentokeskuksen väestä oli aina virkamatkalla joko kotimaassa tai ulkomailla. Harajärvikin vietti paljon aikaa muun muassa Espanjassa, jossa hän oli koelentämässä Casa C295M -mallia, joka sittemmin valittiin Ilmavoimien kuljetuskoneeksi.
Vaaratilanne
Koelentäjille tulee silloin tällöin läheltä piti -tilanteita. Harajärven kohdalla vaarallisimpia oli Hawk-koneen kanssa tehty yölentoharjoitus, jossa koneen moottori oli sakannut ja menettänyt täysin työntövoimansa.
Sinänsä moottorin sakkaamista ja siihen liittyviä toimenpiteitä oli harjoiteltu kymmeniä kertoja simulaattorissa, joten tilanne ei periaatteessa ollut vieras. Todellisessa elämässä kokemus oli kuitenkin erilainen, kone oli päätymässä vapaaseen pudotukseen pilkkopimeässä.
Harajärvi päätti käynnistää moottorin uudelleen ja pitkiltä tuntuneiden sekuntien jälkeen alkoi kuulua tuttu jyrinä. Kun tilanne oli jälleen hallinnassa Harajärven suusta pääsi suomenkielen ehkä monipuolisin ilmaus: ”No niin”.
Jukka Harajärvi: Koelentäjä. Vuoteni ilmavoimien melunenkelinä. 256 sivua. Kustannusosakeyhtiö Otava 2025.
