Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi ehdolla oleva kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen on julkaissut aatepaperin ”Tulevaisuus on uteliaiden”.
Aatevihkossaan Grahn-Laasonen kirjoittaa sivistyksestä ja kannustavuudesta ja kritisoi paisuvaa, hyvinvoinnin ja välittämisen ulkoistavaa valtiota.
Hän muistuttaa, etteivät menneisyyden saavutukset kerro Suomen tulevaisuudesta.
– Jokaisen sukupolven on tehtävä oma osuutensa yhteisen isänmaan tulevaisuuden rakentamiseksi.
– Mikään kestävyysvaje, kilpailukykykriisi, Euroopan talouden yskiminen tai hitaan kasvun skenaario ei uhkaa meitä yhtä paljon kuin se, että jäämme tähän – puolustamaan saavutettuja etuja. Suurin tulevaisuudenuhkamme on liika tyytyväisyys tai kehää kiertävä tyytymättömyys. Vanhan maailman kaipuu tai välinpitämättömyys. Kyvyttömyys tehdä tarvittavia päätöksiä.
Hän korostaa, ettei valtio tai kunta voi edes teoriassa olla vastuussa ihmisten hyvinvoinnista.
– Poliitikot ovat paisuttaneet hyvinvointivaltiota aika kritiikittömästi. Ongelmiin on tarjottu ratkaisuksi sitä helpointa. Säädetään uusi laki, lisätään rahaa. Liian vähän on kyselty, mitä rahalla saadaan aikaan ja onko hyvinvointi kasvanut samassa suhteessa?
Grahn-Laasonen uskoo uteliaisuuden olevan se ominaisuus, jolla pärjää muuttuvassa maailmassa ja muuttuvilla työmarkkinoilla.
– Yhteiskunnan pitää toimia siten, että yksilölliset valinnat ovat mahdollisia. Yksilönvapaus ja yksilönvastuu kulkevat käsi kädessä.
– Hyvässä yhteiskunnassa ihmisen tausta ei sulje pois mahdollisuuksia. Hyvässä yhteiskunnassa omilla ansioilla ja omalla ahkeruudella voi tavoitella parempaa tulevaisuutta. Kun yhteiskunta ei rajoita, vaan luo edellytyksiä itsensä kehittämiselle, voi meistä tulla mitä vain – itsestään ja lähipiiristään vastuuta kantavia, kehitystä rakastavia suomalaisia, joille verojen maksaminen ei ole välittämisen jaloin muoto”, hän kirjoittaa.
Grahn-Laasonen toivoisi enemmän ihmisistä itsestään lähtevää välittämistä.
– Kun katsot pientä, kävelemään opettelevaa nuhanenää, mitä mietit? Toivot ehkä, että hän saisi hyvän elämän, että hän kasvaisi vahvaksi, pärjäisi ja saisi tehdä niitä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi.
– Välittämistä on myös se, miltä meistä tuntuu, kun näemme vanhempiemme vanhenevan. Toivomme heille parasta mahdollista vanhuutta, turvallisen ja täyden elämän, ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua ja arvokkaan, kauniin elämän ihan loppuun saakka.
