Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus soi lukuisissa lukioissa ympäri Suomen maan viime lauantaina. Nuoret toivot lakki päässä ja rinnat rottingilla. Äideillä lyyra kauluksen pielessä ja tippa silmäkulmassa. Isät taputtamassa jälkikasvuaan olalle. Edessä loistava tulevaisuus. Joillekin se oli surun, häpeän ja ulkopuolisuuden päivä. Vaikka kirjoitukset voi nykyään jakaa jopa useammalle vuodelle on joukossa aina niitä jotka reputtavat. He, joiden nimeä ei julkaista tiedotusvälineiden vuotuisissa vuoden ylioppilaat -liitteissä.
Suomi voi olla valelääkäreiden luvattu maa, mutta valeylioppilas on jo ajatuksen tasolla sula mahdottomuus. Toisin on Ruotsissa. Vaikka varsinaiset ylioppilaskokeet lopetettiin jo vuonna 1968, on lukiosta valmistumista tapana juhlia koko suvun voimin. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että perhe järjestää suvulle hulppeat kekkerit vaikkei juhlakalu ole suorittanut kaikkia vaadittavia kursseja eikä siis näin ollen ole päässyt ylioppilaaksi. Vanhemmat ovat Ruotsin lain mukaan velvollisia elättämään keskiasteen opiskelijaa mutta koululla ei ole oikeutta, saati velvollisuutta, ilmoittaa täysi-ikäisen oppilaan opintosuorituksista. Jos reputtaneella on pokkaa painaa lakki päähänsä muiden mukana, niin varsågod sitten vaan!
Tämä lienee kuitenkin sangen marginaalinen ongelma. Sen sijaan iso yhteiskunnallinen ongelma on niin sanottu glädjebetyg, jonka voisi kääntää suomeksi muotoon riemuarvosana. Kyse ei ole siitä, että armosta päästetään joku reppana luokaltaan vaan että oppilaille annetaan parempia arvosanoja kuin he oikeasti ansaitsevat. Parhaimmista korkeakoulupaikoista käydään ankaraa kilpailua ja näin ollen paikan voi saada henkilö jolle se ei oikeasti kuulu. Vuosi sitten Tukholman yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan niin sanotut vapaakoulut antavat huomattavasti parempia arvosanoja kuin valtakunnallisten kokeiden perusteella olisi oikeutettua. Reilu 30 vuotta sitten toteutettu vapaakoulu-uudistus antoi kouluille mahdollisuuden tehdä opetuksella bisnestä.
Viime viikkoina Ruotsissa on kohuttu yksityisen kauppakorkeakoulun eli Handelshögskolanin rehtorin Lars Strannegårdin kirjoituksesta Dagens Nyheterissä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että Handelshögskolan on ruotsalaisen koululaitoksen kruununjalokivi, jonka kymmenmetrinen tammiovi avautuu vain harvoille ja valituille. Koulusta valmistuneille ovat kaikki ovet auki.
“Ruotsi on maa jossa meritokraattisia periaatteita arvostetaan korkealle. Meidän yhteiskuntasopimuksemme rakentuu sille ajatukselle, että lahjakkuutta ja ahkeruutta tulee suosia, ja ettei opintopaikan saamisessa rahalla tai kontakteilla tule olla merkitystä.”
Strannegårdin mukaan liian monet koulut antavat oppilailleen perusteettoman hyviä arvosanoja ja tämän vuoksi Handelshögskolan harkitsee joidenkin koulujen asettamista mustalle listalle ja täysin omaa hakukoetta.
Ruotsissa yliopistopaikan voi saada sekä lukion päästötodistuksen arvosanojen että högskoleprovetin pisteiden perusteella. Högskoleprovet eli korkeakoulukoe vastaa SAT-koetta. Se on Yhdysvalloissa yleisesti käytössä oleva tasokoe, joka mittaa kriittistä lukutaitoa, matemaattisia taitoja ja kirjoitustaitoa. Monelle lukion laiminlyöneelle högskoleprovet antaa uuden mahdollisuuden päästä hyviin opinahjoihin. Tämä ei Strannegårdin mukaan ole ongelma vaan nimenomaan tiettyjen lukioiden suhteettoman hyvät lukioarvosanat verrattuna valtakunnallisiin kokeisiin.
Koululain mukaan valtakunnallisesta kokeesta saadun arvosanan tulisi olla enemmän kuin suuntaa antava lukioarvosaa annettaessa. Se tuskin ketään yllättää, että paljon parjattu Societas mainitaan kirjoituksessa. Kyseinen koulu on muun muassa houkutellut oppilaita “takuuarvosanoin.” Sen sijaan hämmästyttävää oli, että Strennegårdin mainitsemiin ongelmalukioihin kuului useita eliittikouluja. Muun muassa sisäoppilaitos Lundsbergs joka on kasvattanut huomattavan osan ruotsalaisen talouselämän huipuista ja kuningashuoneen jäsenistä. Valiokoulu Campus Manilla, jota itsensä kruununprinsessa Estelle käy, löytyy sekin nimeltä mainittuna listalta. Campus Manillaa ravisteli muutama viikko sitten mittava skandaali kun kymmeniä lukio-oppilaita jäi kiinni systemaattisesta fuskaamisesta.
Strangegård painottaa, etteivät kaikki kyseisten lukioiden oppilaat suinkaan ole saaneet arvosanojaan väärin perustein, ja ettei edes valtakunnallisen kokeen ja lukioarvosanojen ero automaattisesti tarkoita, että kyseessä olisi “riemuarvosana.” Ongelma on kuitenkin niin huomattava, että Handelshögskolan harkitsee jatkossa tekevänsä oppilasvalinnan täysin autonomisesti. Strangegård päättää kirjoituksensa seuraaviin sanoihin: Ilman luottamusta yhteiskunnan instituutioihin vaarannetaan meritokratia, ja sitä myöten luottamus demokratiaan.
Meritokratia perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon eli siihen, että jokaiselle on annettava samat mahdollisuudet saavuttaa potentiaalinsa. Huipulle noussut kyvykäs ja ansioitunut ryhmä muodostaa meritokraattiseen yhteiskuntaan oman eliittiluokan, “ansioituneiden aristokratian”, kuten Thomas Jefferson muotoili. Sanan eliitti alkuperä on latinan verbissä eligere, joka tarkoittaa valitsemista. Tällä valinnalla tuskin tarkoitettiin lukiota, jossa arvosanan saa viekkaudella ja vääryydellä.
