Naton kannalta Suomenlahden kaasuputken ja tietoliikennekaapelin epäillyssä sabotaasissa on olennaista se, onko puolustusliitolla olemassa tai suunnitteilla selkeää valikoimaa vastatoimista, jos vaurion tekijäksi voidaan osoittaa Venäjä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen.
– Toisaalta olennaista on se, miten Naton pelotteen muodostamista sovelletaan tällaisessa tilanteessa. Pelotetta ei muodosteta vain tavanomaista sotaa varten, vaan se ehkäisee parhaimmillaan myös jäsenmaiden infrastruktuuria vastaan kohdistuvaa toimintaa ennen kuin ollaan aktiivisessa sotatilassa, Vanhanen sanoo Verkkouutisille.
– Minun ymmärtääkseni ei ole olemassa selvää ennakkotapausta Naton vastatoimista tällaisiin tapahtumiin liittyen.
Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) mukaan mahdollisia vastatoimia käytiin läpi Brysselin Nato-kokouksessa viime viikolla.
Osa tutkijoista ja kommentaattoreista on arvellut Venäjän olevan syypää epäiltyyn sabotaasiin. Henri Vanhanen korostaa, että tällä hetkellä asiaa tutkitaan ja todisteiden kerääminen on käynnissä.
Hänen mukaansa Suomi, Viro ja Nato voivat kuitenkin pohtia mahdollisten vastatoimien suhteen vaihtoehtoja, jotka ovat hahmoteltavissa aiemmista reaktioista, kun Venäjä on esimerkiksi myrkyttänyt ihmisiä omalla maaperällään ja ulkomailla. On olemassa erilaisia pehmeitä ja kovia keinoja sekä vaihtoehtoja niiden väliltä.
– Pehmeämpiä vaihtoehtoja voisivat olla tuomitsevat julkilausumat, syyllisyyden osoittaminen todistusaineistolla, diplomaattikarkotukset ja talouspakotteiden kiristäminen, hän sanoo
– Kova ja äärimmäisen järeä keino voisi olla Venäjän laivaliikenteen rajoittaminen Itämerellä. Mutta olisi aika vaikea kuvitella tällaiseen ratkaisuun päätymistä. Se johtaisi nopeasti suhteiden kiristymiseen entisestään ja voisi tarkoittaa jossain määrin myös sotatilaa ja vihollisuuksien syttymistä.
Vanhasen mukaan yksi luonteva tapa voisi olla se, että pyritään vahvistamaan Naton sotilaallista toimintaa ja valvontaa Itämeren alueella. Näin lähetettäisiin signaali siitä, että puolustusliitto reagoi ja on hereillä.
– Jos valvonta paranee, niin voidaan havaita merialueella sijaitsevan infrastruktuurin lähellä tapahtuvaa epämääräistä toimintaa.
Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että kyetään riittävän varmasti todisteisiin pohjautuen osoittamaan syyllinen epäiltyyn sabotaasin. Venäjälle ja muille on tehtävä selväksi, että tämänkaltainen toiminta ei ole kannattavaa.
– Jos attribuutio on helpompaa, niin halukkuus ryhtyä operaatioihin, joista löytyy selviä todisteita, vähenisi. Venäjän riskinottohalu siis vähenisi. Tähän varmasti pyritään.
Venäjää ei pidä aliarvioida
Hyökkäystä merenalaista infrastruktuuria vastaan on pidetty uhkakuvana jo pidempään. Venäjän tiedetään kartoittaneen viime vuosina tällaisia kohteita Itämerellä ja Jäämerellä. Venäjän tiedetään myös kykenevän toteuttamaan tällaisia operaatioita.
Julkisuudessa on viimeisen viikon aikana kiinnitetty huomiota useisiin Suomenlahdella liikkuneisiin venäläisaluksiin. Tutkimusalus Sibiryakov havaittiin Balticconnector-putken lähellä useaan eri otteeseen. Myös rahtialus SGV Flot oli liikkunut vuotokohdan lähellä edeltäneen vuorokauden aikana.
Nord Stream -putkien räjäytysten jälkeen kävi ilmi, että Venäjän alukset olivat operoineet putkien lähistöllä ennen niiden tuhoa. Myös Norjassa on rikkoutunut aiemmin merikaapeleita, kun venäläisalukset ovat kulkeneet niiden lähellä.
Kriittistä infrastruktuuria on myös maaperällä. Venäjän sotilastiedustelu GRU:n epäillään sekaantuneen esimerkiksi tshekkiläisen ammusvaraston räjähdykseen vuonna 2014.
Henri Vanhasen mielestä Nato-maiden ei pitäisi aliarvioida Venäjän halua ja mahdollisuuksia ottaa riskejä.
– Silloin pitää miettiä, miten hillitään tätä riskinottohalua. Tietynlainen valppaus, läsnäolo ja valvonnan lisääminen olisivat tärkeä osa reaktiota, mutta ei välttämättä kuitenkaan riittävä sellaisenaan, koska jonkinlaisia seuraamuksia olisi tultava.
Hän muistuttaa, että Nato-maat voivat toteuttaa myös kybertoimia, jos Venäjä paljastuu syylliseksi epäiltyyn sabotaasiin.
– Venäjän laivaliikenteeseen ja satamajärjestelmiin voitaisiin mahdollisesti kohdistaa kyberhyökkäyksiä. Silloin toimia voitaisiin kohdistaa niihin sotilaallisiin aluksiin, joiden epäillään toimivan muulla nimikkeellä.
Haastava tilanne
Henri Vanhasen mielestä Nato-maiden mahdollisten konkreettisten vastatoimien toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, koska siihen liittyy riskejä tilanteessa, jossa lännen ja Venäjän suhteet ovat jo valmiiksi kireät Ukrainan sodan vuoksi.
Mahdollisiin toimiin ryhdyttäessä on hänen mukaansa otettava huomioon, että niillä on saatava aikaan pelotevaikutus, jolla Venäjän riskinottohalua saadaan painettua alemmas. Lopulta kyse on poliittisesta päätöksestä.
Vanhanen katsoo, että nyt tarvitaan tilanteeseen oikealla tavalla suhteutettu ratkaisu, joka ei ole liian myötäilevä eikä liian aggressiivinen.
– Vastatoimien suhteen on mietittävä oikeanlaista tasapainoa, koska jos kyse on valtiollisesta toimijasta, joka käytännössä tuhoaa Nato-maiden kriittistä infrastruktuuria, niin se on vakava teko.
– Olisi myös tasapainoista ajatella jonkinlaista vastaavuutta omissa toimissa. Mutta varmasti halutaan myös välttää sitä, että ryhdytään järeisiin sotilaallisiin vastatoimiin, jotka voisivat johtaa tilanteen eskaloitumiseen.
Siksi tämän kokonaisuuden hallinta on hänen mukaansa haastavaa.
– Jos Venäjän syyllisyys kyetään osoittamaan ja sen perusteella aloitetaan rajatut vastatoimet, niin ongelmana on se, että Venäjä pääsee määrittelemään eskalaation rajat eli mitä saa tehdä ja mitä ei.
– Toisaalta Naton ei välttämättä kannata reagoida tilanteeseen liian aggressiivisin sotilaallisin toimin. Mutta jos vastatoimet eivät ole tarpeeksi konkreettisia eikä niitä ole suhteutettu oikealla tavalla tapahtuneeseen, Venäjä voi määritellä pelin säännöt omien etujensa mukaisesti luoden Moskovaa hyödyttävän ennakkotapauksen.
Vanhanen korostaa, että pahimmassa tapauksessa Venäjä vain rohkaistuu, ja aloitekyky jää Moskovalle.
– Tässä tilanteessa tietynlainen jämäkkyys on tarpeen. Pitää muistaa, että tässä vaiheessa Ukrainan sodan laajentaminen Natoa vastaan ei todennäköisesti ole Venäjän intressien mukaista. Venäjän halukkuus ja mahdollisuus eskaloida sotaa on rajallinen.
– Mielestäni ei kannata olla liikaa takajaloillaan sen suhteen, miten Venäjä reagoi. Jos käy ilmi, että he ovat tuhonneet infrastruktuuria, niin sitten sillä on seurauksensa. Muuten Moskovassa lasketaan sen varaan, että länsi pyrkii aina liennyttämään Venäjän kokeillessa rajojaan. Tilanne on erittäin haastava.