Presidentti Vladimir Putinin hallinto on brittitutkija Sam Greenen mukaan maalannut Venäjän nurkkaan niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin geopoliittisesti. Tämä herättää hänen mukaansa kysymyksen, voiko Venäjä yhtenäisenä valtiona selvitä odotettavissa olevasta sotilaallisesta tappiostaan Ukrainassa.
– On yhä yleisempää käsitellä Venäjän federaation hajoamista sekä väistämättömänä että toivottavana asiana. Se on vähintään tiettyyn pisteeseen saakka ymmärrettävää. Se heijastelee muistoa Neuvostoliiton kohtalosta sen jouduttua kohtaamaan oman poliittisen ja taloudellisen mallinsa rajat, Greene toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) julkaisemassa artikkelissa.
Taustalla on hänen mukaansa myös sen tunnustaminen, että imperiumina maa muodostaa pysyvän uhan naapureilleen. Siksi moni haluaisi nähdä nykyistä pienemmän Venäjän. Ne keskeiset tekijät, jotka johtivat Neuvostoliiton hajoamiseen, eivät hänen mielestään kuitenkaan päde nykymuotoiseen Venäjän federaatioon.
– Tämä ei toki tarkoita, etteikö Venäjä voisi hajota. Sodan inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat vaikuttaneet epätasaisesti maan eri osiin ja aiheuttaneet erityistä kärsimystä esimerkiksi Dagestanissa ja Burjatiassa, hän toteaa.
– Putinin lisääntyvä turvautuminen etniseen nationalismiin ja identiteettipolitiikkaan oman asemansa oikeuttamiseksi ei voi olla vieraannuttamatta niitä Venäjän kansalaisia, jotka samaistuvat ennemmin muihin kulttuureihin ja perinteisiin.
Sam Greene on Venäjän politiikan professori Lontoon maineikkaassa King’s Collegessa. Hän myös johtaa CEPAn demokraattisen resilienssin tutkimusohjelmaa.
Venäjä hapertuisi reunoiltaan
Sen sijaan, että Venäjä hajoaisi hallitusti selkeästi määriteltyjen rajojen mukaisesti, se hapertuu Greenen mukaan todennäköisemmin reunoiltaan. Tällöin Pohjois-Kaukasuksen muslimitasavallat, joissa etniset venäläiset ovat pienenä vähemmistönä ja joilla on yleensä paljon vahvemmat yhteiskunnalliset instituutiot, irtautuisivat virallisesti tai epävirallisesti Kremlin hallinnasta. Jotakin vastaavaa saattaa hänen mukaansa tapahtua myös Itä-Siperiassa.
– Missä tahansa näin tapahtuukin, seuraukset ovat todennäköisesti väkivaltaisia, eikä väkivalta todennäköisesti rajoitu Venäjän reuna-alueille. Moskova reagoi todennäköisesti sotilaallisin voimakeinoin säilyttääkseen alueiden hallinnan, Greene sanoo.
Samaan aikaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vilkastunut Venäjän sisäinen muuttoliike saattaa hänen mukaansa johtaa etnisiin puhdistuksiin eri puolilla maata.
Ihannetapauksessa kehitys voisi hänen mukaansa johtaa tilanteeseen, jossa Kreml ei enää hallitsisi kaikkia Venäjän alueita ylhäältä alaspäin siirtomaaisännän tavoin, vaan käyttäisi valtaansa kunkin alueen kansalaisten demokraattisesti valtuuttamana.
– Se olisi Venäjä, joka ei enää voisi käyttää ortodoksisia arvoja sodan perusteluna (casus belli) eikä päättää, että dagestanilaiset ja burjaatit voidaan uhrata suuren slaavilaisen Venäjän nimissä. Se olisi Venäjä, joka ei uhkaisi ukrainalaisia eikä myöskään itse venäläisiä. Se olisi rauhassa elävä Venäjä, visioi Greene.
