Kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä perustui venäläisasiantuntija Maksim Startšakin mukaan vuosikymmenten ajan asevalvontaa koskevaan vuoropuheluun Moskovan ja Washingtonin välillä. Viime vuosina vuoropuhelu on lähes tyrehtynyt ja ydinaseilla kiristämisestä on tullut osa Kremlin jokapäiväistä keinovalikoimaa.
Venäjällä on vaadittu niin taktisia kuin strategisia ydiniskuja Eurooppaan ja ”näytösluonteista ydinräjäytystä”. Toukokuussa Venäjä järjesti taktisia ydinharjoituksia vastauksena länsimaiden väitettyyn ”suoraan tukeen terroritoimille Venäjää vastaan”.
– Moskova on torjunut Washingtonin ehdotuksen asevalvontaneuvottelujen aloittamisesta uudelleen. Se on tehnyt selväksi, että tämä ei ole ensisijainen tavoite ja että se jatkaa tabujen rikkomista, kunnes sen vaatimuksiin suostutaan, Startšak sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
– Ydinaseuhkauksista on tullut rutiinia Kremlille. Aina kun Ukrainalle toimitetaan uusia aseita, kun se saa luvan käyttää niitä iskeäkseen Venäjän alueelle tai kun se hyökkää Venäjän ohjusvaroitusjärjestelmiä vastaan, Moskova turvautuu ydinuhkauksiin. Kreml tekee kaikkensa osoittaakseen, ettei se enää piittaa aserajoitusten noudattamisesta, hän toteaa.
Jo vuonna 2018 Vladimir Putin ilmoitti Venäjän kehittävän aseita, jotka eivät kuulu strategisten aseiden vähentämistä koskevan Start III -sopimuksen piiriin. Kyse oli muun muassa pitkän kantaman Burevestnik-risteilyohjuksesta ja Poseidoniksi nimetystä ”supertorpedosta”.
Yhdessä ydinasetriadin nykyaikaistamista koskevien puheidensa kanssa Putin halusi Startšakin mukaan korostaa Venäjän väitettyä strategista etumatkaa ja taivuttaa Yhdysvallat myönnytyksiin muissa kysymyksissä. Washingtonin ehdotukset asevalvontaneuvotteluista Venäjän johtaja on torjunut.
Päämääränä Euroopan etupiirijako
Venäjän puolustusministeriö on alkanut Startšakin mukaan pitää ydinaseita ainoana jäljellä olevana esteenä sodalle Natoa vastaan. Sergei Lavrovin johtamalle ulkoministeriölle ne ovat vain yksi diplomatian väline muiden joukossa.
Venäjällä uskotaan yleisesti, että kylmän sodan aikainen asevalvontajärjestelmä luotiin lännen ehdoilla. Kuuban kriisiä vuonna 1962 pidetään todisteena siitä, että ydinaseilla uhkaamisella voidaan menestyksekkäästi saavuttaa sotilaspoliittisia tavoitteita, Startšak sanoo.
Sijoittamalla ydinaseita Valko-Venäjälle, vetäytymällä täydellisestä ydinkoekiellosta ja keskeyttämällä osallistumisensa START III -sopimukseen Kreml haluaa hänen mukaansa painostaa Yhdysvallat mukautumaan Euroopan uuteen etupiirijakoon. Koska niin ei ole tapahtunut, Putinin hallinto todennäköisesti vain kiihdyttää röyhkeää ydinaseuhitteluaan.
– Edessä on arvaamattoman vastakkainasettelun vuosia, Startšak ennustaa.
