Kun Vladimir Putin esiintyi vaikutusvaltaiselle kuulijakunnalle lokakuun alussa Sotšissa, uhittelu Venäjän ydinaseiden tuhovoimalla oli hänen puheissaan vahvasti läsnä.
Tässä ei ollut amerikkalaistutkija Steven Piferin mukaan suoranaisesti mitään uutta, sillä niin Putin kuin useat muut Venäjän edustajat ovat jo kauan harjoittaneet ydinaseisiin nojaavaa sapelinkalistelua välillä hienovaraisemmin, toisinaan taas hyvinkin jyrkin äänenpainoin. Tavoitteena on saada Ukraina luopumaan vastarinnasta ja länsi Ukrainan tukemisesta.
– Ydinaseuhkauksilla on ollut vain rajallista menestystä. Ne eivät ole saaneet Ukrainaa antautumaan, ja vaikka ne ovat hidastaneet länsimaiden päätöksiä asetoimituksista, ne eivät ole pysäyttäneet asevirtaa, Yhdysvaltain Kiovan-suurlähettiläänä 1998–2000 toiminut Pifer sanoo Brookings-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjän puheenvuorojen kakofonia on tuottanut ydinasesignaaleja, jotka ovat sekavia, ristiriitaisia ja joita pidetään yhä useammin bluffina. Tämän ei pitäisi miellyttää Kremliä eikä myöskään länttä, hän toteaa.
Steven Pifer työskentelee nykyisin turvallisuuspolitiikan tutkijana Stanfordin yliopistossa ja Brookings-ajatushautomossa.
Ydinsodalla uhkailu oli Piferin mukaan huipussaan syksyllä 2022, jolloin Venäjän joukot kärsivät vakavia takaiskuja Ukrainassa. Sen jälkeen Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat jossain määrin lieventäneet retoriikkaansa. Venäjän sotilasjohto on pysynyt aiheesta lähes tyystin vaiti.
Samaan aikaan muun muassa ex-presidentti Dmitri Medvedev ja duuman puhemies Vjatšeslav Volodin ovat viljelleet uhkauksia entiseen tapaan. Myös Kremlin ohjauksessa toimivan RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan ja valtiontelevision tähtijuontaja Vladimir Solovjov ehdottelevat ydiniskuja estoitta ja tiuhaan.
Viimeksi pari viikkoa sitten nimekäs venäläistutkija Sergei Karaganov suositteli ydiniskuja Länsi-Eurooppaan ja väitti symmetristen vastatoimien riskiä suhteellisen vähäiseksi.
Pifer pitää kyseenalaisena ajatusta, että Venäjän ydinaseuhittelu olisi saanut Yhdysvallat ja muu länsimaat pidättäytymään suorasta puuttumisesta Vladimir Putinin Ukrainaa vastaan aloittamaan sotaan.
– On epätodennäköistä, että Nato olisi lähettänyt joukkoja muutenkaan. Ukraina ei ole pyytänyt länneltä sotilaita, vaan ainoastaan aseita ja ammuksia. Ei ole todisteita siitä, että liittokunnan sisällä olisi käyty keskustelua Naton joukkojen suorasta osallistumisesta taisteluihin, hän sanoo.
– Kremlin pyrkimykset viestiä eskalaation mahdollisuudesta jopa ydinsodan tasolle ovat kenties hidastaneet – mutta eivät ole estäneet – yhä kehittyneempien aseiden virtaamista Ukrainaan, Steven Pifer toteaa.
Putinin hallinto on hänen mukaansa epäonnistunut ”punaisten linjojensa” vetämisessä, niiden ylittämisen seurausten selkeässä määrittelyssä ja myös niiden täytäntöönpanossa.
– Tämä koskee myös ydinaseuhkauksia. Kreml ei voi olla tyytyväinen lännessä vallitsevaan arvioon, jonka mukaan Venäjän punaiset linjat ovat pelkkää bluffia.
Tämä on hänen mukaansa ongelma paitsi Venäjälle, myös lännelle, sillä väärinkäsityksen tai virhearvioinnin hinta voi jossain myöhemmässä tilanteessa osoittautua katastrofaalisen korkeaksi.
