Yhteys ajoittuu vuoteen 1994. Tuolloin 25-vuotias Petteri Orpo opiskeli taloustiedettä Turun yliopistossa. Hän oli toiminut ainejärjestössä, kuului paikallisten kokoomusopiskelijoiden Akateemisiin Kansallisiin Nuoriin ja oli juuri tullut valituksi Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Kosketusta politiikkaan tai toimijoihin hänellä ei kuitenkaan sinänsä ollut.
Helsingissä Sari Sarkomaa oli vastavalittu kokoomusopiskelijoiden Tuhatkunnan puheenjohtaja. Liitto oli alavireinen, tilaisuuksissa kävi vain vähän väkeä ja yo-vaaleissa kantaus laahasi.
– Uutena puheenjohtajana ajattelin että puhelin on keksitty ja aloin soitella. Aloitin Turun ympäristöstä ja sen lupaavista toimijoista, Sari Sarkomaa kertoo.
Eräs puhelun saajista oli silloisen salolaisen kokoomusvaikuttajan poika. Kodin lankapuhelimeen vastasikin isä itse, joka totesi, että tämän puhelun vastaanottajapa merkitään poissaolevaksi.
Mutta muita puhelun saajia oli nuorimies Petteri Orpo.
– Sanoin että on tärkeää että hän tulee aktiivisesti Tuhatkunnan toimintaan eikä jää vain Turkuun ja että mitä Tuhatkunta tänään sitä kokoomus ja Suomi huomenna.
Petteri Orpo muistelee tykänneensä, kun oikein puoluetoimistosta soitettiin.
– Sanoin että hieno homma! Ilman muuta tulen!, Petteri Orpo kertoo.
Orpo todella innostui saman tien ja tuli muun muassa Tuhatkunnan talvikorkeakouluun. Hän kertoo päätyneensä pian kokoomuksen koulutuspoliittiseen toimikuntaankin.
Saman vuoden lopulla hänestä tuli TYY:n pääsihteeri, jonka jälkeen hänestä tuli valtakunnallisen SYL:n pääsihteeri 1997-98 ja sen jälkeen kokoomuksen Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja.
Petteri Orpo on usein eri tilanteissa todennutkin Sari Sarkomaan vetäneen hänet mukaan poliittiseen toimintaan.