Yksi Pekka Korpisen muisteluista hänen Suomi kääntyy länteen -kirjassaan liittyy ulkoministeri Ahti Karjalaiseen. Hän oli ”varta vasten halunnut itselleen EEC-vapaakauppasopimusasiat Kalevi Sorsan ensimmäisessä hallituksessa”.
Näin Pekka Korpinen kirjoittaa:
– Kun hallitus oli presidentti Kekkosen johdolla tekemässä 3.10.1973 allekirjoituspäätöstä, esittelevää ulkoministeriä ei näkynyt missään, eikä kukaan tiennyt, missä hän oli. Kekkonen hirmustui ja lähetti etsintäpartiot hakemaan Karjalaista. Lopulta hän löytyi tukkihumalassa. Kekkonen käski lääkäreitä herättämään ulkoministerin väkisin ja raahaamaan hänet paikalle. Ilman Karjalaisen nimeä ei päätöstä tehty. Rafael Paasio joskus osuvasti totesi, että Ahti Karjalainen ei kestänyt paineita eikä aineita.
– Niin todennäköisenä Karjalaisen valintaa Kekkosen seuraajaksi tuolloin kuitenkin pidettiin, ettei lehdistö paljastanut hänen tuolloin jo pahaa alkoholismiaan. Sisäpiiriä suojeltiin eikä Neuvostoliiton suhteita saanut vaarantaa.
Pekka Korpinen kertoo joutuneensa omakohtaisesti havainnoimaan Karjalaisen traagista suhdetta alkoholiin.
– Osallistuin vanhan käytännön mukaisesti Maailmanpankin Pohjoismaita edustavana johtokunnan jäsenenä vuotuiseen Pohjoismaiden keskuspankkien pääjohtajien kokoukseen elokuussa 1982. Presidentinvaalit olivat takanapäin ja Ahti Karjalainen oli ollut menestyksekkäästi hoidossa niin, että hänen raittiuttaan taattiin jopa julkisuudessa.
– Karjalainen isännöi pohjoismaisia kollegojaan Rovaniemellä, missä syötiin rapuja. Karjalaisen snapsilasia täytettiin vedellä. Illan alkajaisiksi Karjalainen alkoi lukea kirjoitettua tervetulopuhetta ruotsiksi. Kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, liuskat loppuivat yllättäen kesken lauseen. Karjalainen meni hämilleen ja kääntyi kopeloimaan kömpelösti tuolin selustalla olevan puvuntakin taskuja. Käytyään kaikki taskut läpi tuloksetta hän kääntyi vieraisiinsa päin ja sanoi ”välkommen”. Tapaus selvästi harmitti Karjalaista ja hetken kuluttua kuulin hänen sanovan tarjoilijalle: ”Tuokaa minulle oikeaa ainetta.”
– Sattumalta menin pian tämän jälkeen Karjalaisen kanssa samalla koneella Helsingistä Torontoon, missä pidettiin Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokoukset. Karjalainen oli IMF:n Suomen valtuuskunnan johtaja. Lentokoneessa hän jo joi kohtuullisen monta grogia. Perillä – onnettomuudeksi – IMF toimitti valtuuskuntien johtajien huoneisiin korillisen viiniä valtuuskunnan vastaanottoa varten. Ahti Karjalainen muurautui huoneeseensa ja joi korillisen tulematta itse kertaakaan kokouspaikalle. Torontosta hän jatkoi Kanadan keskuspankin vieraaksi varsin heikossa kunnossa. Juomaputki jatkui sitten niin, ettei hän myöhemmin syksyllä 1982 pystynyt hoitamaan virkatehtäviään markan devalvaation yhteydessä.
