Kun Israel räjäyttää hakulaitteita tai surmaa Hizbollahin johtajan, mediahuomio on taattu. Niin pitääkin olla: riski sodan täysimittaiselle eskalaatiolle Lähi-idässä on todellinen. Uutiskynnys ylittyi ansaitusti. Isoihin yksittäisiin tapahtumiin keskittymisessä on kuitenkin omat vaaransa.
Hitaat trendit ovat nopeita muutoksia vaarallisempia, sillä niihin totutaan ja niihin sopeudutaan. Hidas muutos hyväksytään huomaamatta ja siitä tulee uusi normaali kuin varkain. Näin kävi esimerkiksi ydinaseille Euroopassa vuonna 1994, ja nykyisellä turvallisuuspoliittisella kehityksellä näin voi käydä pian uudestaan.
Budapestin sopimuksessa vuonna 1994 Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstan luovuttivat Venäjälle ydinaseet, jotka niiden maaperälle olivat jääneet Neuvostoliiton romahdettua. Vastineeksi maat saivat takuut maidensa suvereniteetista. Ainoastaan Kazakstanin kohdalla tämä suvereniteetti on toteutunut, ja Kazakstanin kehitys uhkaa jo Venäjän valtapyrkimyksiä Keski-Aasiassa sekä sitä myötä nykymuotoisen Venäjän olemassaoloa.
Ukrainalla puolestaan oli vielä 1990-luvun alussa hallussaan maailman kolmanneksi suurin ydinarsenaali. Venäjä on sittemmin rikkonut lähes kaikki Budapestin sopimuksessa annetut hyökkäämättömyyslupaukset lukuun ottamatta ydinaseiden käyttöä, mutta Venäjän uusin ydinasedoktriini uhkaa rikkoa tämän viimeisenkin lupauksen. Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti viime viikolla, että se voi käyttää ydinaseita Ukrainaa vastaan mikäli länsimaat (käytännössä ydinasevaltiot Yhdysvallat, Ranska ja Britannia) tukevat Ukrainaa.
Ehkä huolestuttavin kehityskulku on kuitenkin nähtävissä Valko-Venäjällä, sillä se on niin hidasta. Vuosien 2020-2021 mielenosoitukset eivät vielä horjuttaneet kolme vuosikymmentä itsevaltaisesti hallinnutta Aleksandr Lukashenkaa, sillä Putinin intresseissä on säilyttää Euroopassa “viimeinen neuvostotasavalta” Ukrainan, Puolan ja Baltian maiden rajoilla. Mahdollista onkin, että Lukašenkan valtakausi loppuu nopeasti Putinin jälkeen. Suuri kysymys kuuluu, mitä sitten tapahtuu – ja mitä tapahtuu maahan vain vuosi sitten sijoitetuille ydinaseille.
Ydinohjusten sijoittaminen Valko-Venäjälle ei ollut Venäjän kädenojennus, vaan jälleen yksi osoitus siitä, että Venäjä tekee mitä haluaa ilman että Valko-Venäjällä olisi siihen sanottavaa. Siksi Valko-Venäjän kannalta ei ole yhdentekevää, että Putinin lähtölaskenta on monella tavalla jo alkanut ja sen vaikutuksia voi vain arvailla. Lisäksi Ukraina on kuluneen vuoden aikana tehnyt monia onnistuneita iskuja ja operaatioita syvällä Venäjän maaperällä, ja tahti vain kiihtyy.
Mikäli vallanvaihto Venäjällä johtaa minkäänlaiseen kaaokseen, kaatuu korttitalon mukana myös ulkomaansuhteet sekä sen myötä ote vasallivaltio Valko-Venäjästä. Vaihtoehtoja ydinaseille on silloin kaksi: joko ne jäävät sekasortoisen Venäjän käsiin, tai Valko-Venäjästä tulee Euroopan uusin (demokratiakehityksessä jälkeen jäänyt) ydinasevaltio.
Jotta Euroopan turvallisuudesta voidaan huolehtia – tapahtui mitä tahansa – on molempiin skenaarioihin varauduttava. Olennaista on pitää hyvät suhteet nykyiseen poliittiseen oppositioon, josta voi syntyä tulevaisuuden hallituksia. Rauhanomaista siirtymää ja tavallisia kansalaisia tulee tukea, jotta diktatuureilla on edes pieni mahdollisuus kasvaa vapautta, demokratiaa ja ihmisarvoa kunnioittaviksi valtioiksi. Tämä tarkoittaa sodankäynnin kovan voimankäytön varjoissa tapahtuvaa pitkäjänteistä pehmeää voimankäyttöä: poliittista ja taloudellista vaikuttamista paremman tulevaisuuden puolesta.
Hitaiden trendien vaara piileekin juuri tässä. Kun yhtäällä kauhistellaan kaatunutta maitoa, toisaalla Kerenskin taikina paisuu kaikessa hiljaisuudessa. Pitkän aikavälin vakauspolitiikka ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikuttaminen on vaarassa jäädä vähemmälle huomiolle, kun maailmalla tapahtuu kaiken aikaa yhtä ja toista ennenkuulumatonta
Suomalaiseen menestystarinaan kuuluu itsenäistymisen jälkeinen hidas mutta määrätietoinen siirtyminen länsimaisten demokratioiden joukkoon. Samanlaista kehityskulkua toivoisi näkevän tulevina vuosikymmeninä niin Venäjällä kuin Valko-Venäjällä. Ei pelkästään ydinaseiden ja Euroopan turvallisuuden, vaan myös venäläisten ja valkovenäläisten itsensä vuoksi.
