Puolustusvoimien Viestikoelaitoksen silloinen johtaja, eversti Martti J. Kari sai tammikuussa 2013 ilmoituksen, jonka mukaan Suomen ulkoministeriössä oli vakoiltu useamman vuoden ajan.
Elokuussa 2023 menehtynyt Kari valottaa kohutun vakoilutapauksen julkisuudessa ennen tuntemattomia taustoja postuumisti julkaistuissa muistelmissaan Martti J. Kari – Käsikirjoitukset eivät pala (Docendo). Verkkouutisten toimittaja Laura Halmisen kirjaamissa muistelmissa Kari kertoo, että tiedon taustalla oli aiempi kontakti ystävälliseen tiedustelupalveluun.
Syksyllä 2013 paljastunut tapaus linkitetään kirjassa tiedustelulakien valmisteluun ja viranomaisten silloisiin puutteellisina pidettyihin toimivaltuuksiin tiedustelussa.
Martti J. Kari paljastaa vyyhdin lähteneen purkautumaan syksyllä 2012 tapahtuneen vierailun takia. Kari kävi tuolloin tuoreena Viestikoelaitoksen johtajana esittäytymässä ”eräässä ystävällismielisessä tiedustelupalvelussa”. Hän kertoo isännän kysyneen tuolloin, kuinka yhteistyötä voitaisiin kehittää.
– Sanoin, ettei Suomessa ole lainsäädäntöä, joka antaisi meille mahdollisuuden valvoa, mitä maamme tietoverkoissa tapahtuu. Mies lupasi miettiä, miten meitä voisi asiassa auttaa. Tammikuussa 2013 pöydälleni tuotiin ilmoitus, jonka mukaan ulkoministeriössämme on ollut tietovuoto jo useamman vuoden.
Toisin kuin julkisuudessa on aiemmin kerrottu, ei tieto siis tullut ensin Suojelupoliisille tai kansalliselle tietoturvaviranomaiselle.
Martti J. Kari käski poistamaan ilmoituksesta tietyt tekniset tiedot ja jakoi sen välittömästi pikana turvallisuusviranomaisille ja ulkoministeriölle. Hän sanoo käskeneensä myös, ettei asiasta saanut kertoa medialle tai turvallisuusviranomaisten ulkomaisille kumppaneille. Sitten Kari kirjoitti kiitoskirjeen tiedon antaneen organisaation johtajalle.
– Kaikki tuntui menevän hyvin ja asia lähti prosessiin tiedustelussa noudatettavien sääntöjen mukaan: kahdenvälistä toimintaa, ei vuotoja tapahtuneesta mediaan, entinen tiedustelueversti muistelee.
”Kiusallista”
Ulkoministeriön vakoiluskandaali tuli rytinällä julkisuuteen lokakuun lopussa 2013, kun MTV uutisoi asiasta ja kertoi, että asian jäljille päästiin ulkomailta tulleen vinkin seurauksena. Helsingin Sanomat uutisoi puolestaan, että vinkki oli tullut alkuvuodesta Ruotsin kautta. Ruotsin viranomaisilla oli jo pitkään ollut laajat valtuudet seurata tietoliikennettä. Siksi Suomeen kohdistunut kybertoiminta oli pystytty tunnistamaan.
– Kiusallista joka tapauksessa on, että suomalaiset eivät havainneet tietomurtoa itse. Viranomaiset huomasivat vakoilun ulkopuolisen tahon yhteydenoton ansiosta. Tämä ulkopuolinen taho oli omilla laillisilla valtuuksillaan seurannut toimijaa, joka oli hyökännyt Suomen ulkoministeriön verkkoihin. Tahon kohde ei siis ollut meidän ulkoministeriömme, vaan se vakooja, joka ministeriössämme mylläsi, Martti J. Kari kertoo.
Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) valitteli aikanaan asian vuotamista julkisuuteen. Vastuussa olleita tahoja tai tapauksen yksityiskohtia ei suostuttu avaamaan käynnissä olleen tutkinnan takia. Supo kertoi lopulta heinäkuussa 2014 ministeriöön kohdistuneen kaksi erillistä tietomurtoa, joiden takana oli ”valtiollinen taho”. Ensimmäisen vuodon tutkinnan aikana sanottiin paljastuneen toinen, vakavampi vakoilutapaus, jota kuvattiin ”erittäin edistykselliseksi” ja vaikeaksi havaita.
Martti J. Kari sai asian julki tultua käskyn matkustaa tapaamaan tiedon antaneen tiedustelupalvelun johtajaa.
– Neuvotteluissa johtaja ilmoitti olevansa erittäin pettynyt siihen, että tieto ulkoministeriömme tietovuodosta oli päätynyt julkisuuteen. Tiedustelu on luottamusbisnestä, ja luottamuksen voi menettää vain kerran.
”Testipallo”
Seuraavaksi Martti J. Kari käskettiin kiertämään läpi tahot, joille ministeriön tietovuodosta oli kerrottu keväällä 2013, ja selittämään, että vuodot voivat vahingoittaa kansainvälistä yhteistyötä ja leimata Suomen epäluotettavaksi. Kun tämä oli hoidettu ja tiedotettu ystävämaan tiedustelupalvelulle, seurasi koe.
– Kumppani kiitti ilmoituksesta ja heitti vielä testipallon eli kertoi, että vuotoja oli edelleen ja seurasi meidän reaktioitamme. Mitään informaatiota vuodoista ei enää tullut julkisuuteen.
Suojelupoliisi tutki myöhemmin asian päätymistä julkisuuteen. Tutkinta ei kuitenkaan johtanut koskaan vuotajan selviämiseen.
Martti J. Kari ei ota kantaa siihen, mikä taho vakoilun takana oli. Hän liittää kuitenkin tapauksen Venäjän asevoimien toiminnan silloisiin muutoksiin ja vuonna 2019 lopulta säädettyihin tiedustelulakeihin liittyneeseen keskusteluun.
– Keväällä 2013 olin briiffanut puolustusvoimien ja puolustusministeriön johtoa ja kertonut, että vaikka ulkoministeriön vakoilutapaus on siviiliasia eikä sikäli kuulu puolustusvoimille, on Venäjän asevoimat siirtämässä kommunikaatiotaan digitaaliseen maailmaan ja valmistautuu taistelemaan kyberympäristössä.
– Siksi olisi erinomaisen tärkeää, että Suomi yhteiskuntana ja puolustusvoimat sen osana alkaisi luoda kykyä toimia myös digitaalisessa maailmassa ja kyberympäristössä. Tämä asia koettiin haasteelliseksi, koska samassa ympäristössä eli kaupallisissa digiverkoissa liikkui sekä kohteen dataa että siviililiikennettä.
LUE MYÖS:
Martti J. Kari ex-tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoffista: Tunnen, että ammattikuntamme petettiin
