Kunnat ovat haasteiden edessä ja nyt kysytään johtamista. Tarvitaan jämäkkyyttä vaikeiden päätösten edessä ja rohkeutta katsoa eteenpäin. Tulevaisuutemme ratkaisee kykymme tehdä päätöksiä tänään. Kuntien johtaminen on haasteellinen paketti. Johto kerrostuu ensinnäkin luottamushenkilöihin ja virkamieskuntaan. Sen jälkeen se sektoroituu toimialoittain ja niiden sisällä vielä toiminnoittain. Strategiat ja ohjelma-asiakirjat seuraavat enemmän tai vähemmän tätä eri sektoreille siiloutunutta jaottelua ja lisäksi näitä usein paperitiikereiksi jääviä suunnitelmia tehdään myös poikkihallinnollisesti. Miten tässä vyyhdessä voidaan lisätä ryhtiä ja johtajuutta?
Yksi ratkaisu voisi olla se, että kunnat laatisivat yhden yhtenäisen palvelustrategian, joka kokoaisi kunnan kokonaisuuden yhteen. Ajatus on ollut esillä osana kuntien tehtävien tarkastelua ja tavoitteena kirjattu hallitusohjelmaan. Tarkoitus olisi, että kuntien byrokratiaa helpotettaisiin ja johtamista selkeytettäisiin. Palvelustrategia kokonaisuus tekisi kunnallisesta päätöksenteosta kokonaisvaltaisempaa. Vaihtoehdot ja valinnat resurssien suhteen olisi helpompi hahmottaa. Yhteinen strategia toisi mahdollisuuden tehdä strategisista valinnoista myös avoimempia ja demokraattisempia. Kokonaisuuden selkeyttäminen lisäisi myös mahdollisuuksia pohtia palveluiden tuottamista kokonaisuuksina ja myös sitä, miten palvelut tuotetaan. Tämä mahdollistaisi avoimemman vuoropuhelun myös yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden välillä.
Kunnat tarvitsevat strategista ajattelua kipeästi: tilastokeskuksen lukujen mukaan kuntien kustannusten kehitys on kasvanut vuosikaudet kansantaloutta nopeammin. Kunnissa päätöksenteko on monesti liian paljon tilanteeseen reagoimista – tulipalojen sammuttamista, tai vaaleihin valmistautumista. Tämä tulee kunnille kalliiksi. Tarvittaisiin pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista suunnitelmiin. EVA:n kuntauudistuksen korjaussarja -julkaisusta selviää, että kokonaistuotannon reaalinen taso oli viime vuonna vain reilut 20 prosenttia korkeampi kuin vuosituhannen vaihteessa, mutta kuntasektorin reaaliset toimintakustannukset ovat samassa ajassa kasvaneet liki 50 prosenttia. Käsistä karannut kustannusten nousu on näkynyt myös kuntalaisten lompakossa: yli sata kuntaa on nostanut veroprosenttiaan kuluvalle vuodelle.
Tulevaisuuden pohtiminen nykyistä systemaattisemmin ja selkeämmin toisi ryhtiä ennen kaikkea kunnan omaan toimintaan – millä tasolla mitäkin palveluja halutaan järjestää, mihin hintaan. Aika, jolloin budjettivajeita voidaan loputtomiin paikata veronkorotuksilla tai lainarahalla, on ohitse. Jos kunnassa koetaan, ettei jotakin tavoitetta ole omalla palvelutuotannolla mahdollista saavuttaa, niin silloin kunnalla on jo paljon nykyistä tarkemmin tiedossa, mitä mahdolliselta ulkoistamiselta halutaan niin laadun kuin hinnan suhteen. Strategia auttaisi kuntia myös eroon nykyisestä toimialakeskeisyydestä. Sitova strategia antaisi tukea virkamiehille ja loisi luottamusta kuntalaisille asioiden etenemisestä.
Muutos on aina mahdollisuus. Ja toisaalta olemme tulleet tilanteeseen, jossa vanhoilla toimintatavoilla ei enää voida jatkaa. Kunnat ovat nyt historiansa suurimman muutoksen edessä. Rajoista keskustelun lisäksi on puhuttava myös toimintatavoista. Vain uskallus tehdä asioita paremmin takaa sen, että tulevaisuudessa saamme aidosti parempia palveluita entistä laadukkaammin.
