Ukrainan kaksi viikkoa sitten aloittaman Kursk-operaation sotilaallista merkitystä saattaa vielä olla ennenaikaista arvioida. Kremlin reaktioiden perusteella näyttää kuitenkin amerikkalaistutkija Brian Whitmoren mukaan ilmeiseltä, että hyökkäyksen poliittiset vaikutukset ovat valtavat.
Tätä korostaa hänen mukaansa se, että kyseessä on jo kolmas suuri sotilaallinen nöyryytys, jonka Vladimir Putin on joutunut kohtaamaan helmikuussa 2022 aloittamansa täysimittaisen hyökkäyssodan aikana.
– Ensimmäinen niistä oli ehdottomasti venäläisjoukkojen lyöminen sodan alkuvaiheessa käydyssä taistelussa Kiovasta, Atlantic Council -ajatushautomossa ja Texas-Arlingtonin yliopistossa työskentelevä Whitmore sanoo.
Viimeistään maaliskuussa 2022 oli selvää, että Vladimir Putinin visioima pikamarssi Kiovaan jäi etäiseksi haaveeksi. Huhtikuussa 2022 nöyryytysten sarjaa jatkoi Venäjän Mustanmeren laivaston Moskva-lippulaivan upottaminen.
Syys-lokakuussa samana vuonna Ukrainan armeija aloitti salamaiskut, joilla se onnistui työntämään venäläismiehittäjät ulos laajoilta alueilta Harkovan ja Hersonin suunnalla.
– Vuoden 2022 loppuun mennessä Venäjän sotakoneisto ei enää näyttänyt voittamattomalta, vaan pikemminkin varsin haavoittuvaiselta ja lyötävissä olevalta, Whitmore toteaa.
Perustavanlaatuinen heikkous
Vladimir Putinin toinen suuri sotilaallinen nöyryytys ei Whitmoren mukaan tullut Ukrainan taholta, vaan hänen omasta sisäpiiristään.
– Jevgeni Prigožinin ja hänen Kremliin kytkeytyneen palkka-armeijansa Wagnerin kapina kesäkuussa 2023 paljasti sekä syviä säröjä Venäjän poliittisen eliitin keskuudessa että Venäjän asevoimien heikkouden ja mädännäisyyden, Whitmore sanoo.
– Se, että Prigožin pystyi käytännöllisesti katsoen ottamaan Rostov-na-Donin kaupungin haltuunsa, saamaan siellä sankarin vastaanoton ja marssittamaan Wagnerin-soturinsa Voronežin laitamille noin 300 kilometrin päähän Moskovasta heikensi entisestään Putinin kaikkivoipaisuuden auraa, hän toteaa.
– Tämä Putinin toinen nöyryytys ei vain syventänyt Ukrainan hyökkäyksen paljastamia jakolinjoja Venäjän valtaeliitin sisällä. Se myös paljasti asevoimien perustavanlaatuisen heikkouden ydintehtävänsä – kotimaan turvaamisen – toteuttamisessa. Tämä puolestaan pohjusti Putinin viimeisintä nöyryytystä, Whitmore arvioi.
Epävakain hetki
Ukrainan asevoimien elokuussa 2024 aloittama yllätysoperaatio Kurskin suunnalla oli Whitmoren mukaan Putinille järkytys ja muutti välittömästi sodan narratiivin. Kansainvälisiin uutisotsikoihin nousi Venäjän Donbasissa saavuttaman vaatimattoman menestyksen sijasta ensimmäinen Venäjän alueelle kohdistunut laajamittainen hyökkäys sitten toisen maailmansodan.
– Kurskin operaatio on paljastanut paitsi Venäjän asevoimien, myös Venäjän valtion heikkouden. Valmistautumattomia ja alivoimaisia venäläisjoukkoja on antautunut massoittain, siviiliväestön evakuoinnit on toteutettu kaoottisesti ja ukrainalaisjoukot ovat edenneet yhä syvemmälle Venäjän alueelle, Whitmore sanoo.
– Riippumatta siitä, miten tilanne sotilaallisesti kehittyy, poliittinen vahinko on jo tapahtunut, ja se juontaa juurensa Venäjän politiikan luonteeseen. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Venäjän valtiosta on tullut Putinin aikana järjestäytynyt rikollissyndikaatti. Sen sisäinen logiikka, prosessit, kannustimet ja käyttäytyminen muistuttavat mafiaperhettä. Rikollissyndikaatin epävakain hetki on se, kun mafiapomo näyttää heikolta, hän toteaa.
