Venäjän talous ei ole vuonna 2022 alkaneen Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan ja sen johdosta asetettujen pakotteiden myötä supistunut siinä määrin kuin moni läntinen arvioitsija oli ennustanut. Maan bruttokansantuote päinvastoin kasvoi 3,6 prosenttia vuonna 2023, ja sen odotetaan tänä vuonna kasvavan jopa neljä prosenttia.
Bkt:n kasvun, kotitalouksien tulojen ja alhaisen työttömyyden kaltaisista indikaattoreista onkin tullut Vladimir Putinin lempiteemoja, joita hän esittelee todisteina pakotteiden tehottomuudesta ja Venäjän harjoittaman talouspolitiikan erinomaisuudesta.
– Tämä kuva kestävyydestä on kuitenkin petollinen. Kahden viime vuoden ajan Venäjän talous on toiminut kuin maratoonari finanssipoliittisilla steroideilla, ja nyt nämä steroidit alkavat ehtyä, saksalaisessa DGAP-instituutissa työskentelevä Alexandra Prokopenko toteaa ajatushautomo Carnegien julkaisemassa analyysissa.
– Kasvu on hidastumassa, keskeiset alat ovat jäähtymässä, ja Putinin väitteet talouden ”haavoittumattomuudesta” ovat menettämässä uskottavuutensa. Kremlillä on edessään kasvava haaste sotatoimien ylläpitämisessä sekä sosiaali- ja infrastruktuuriohjelmien rahoittamisessa. Matalan inflaation ja vakaan ruplan samanaikainen ylläpitäminen on osoittautumassa yhä kestämättömämmäksi, Prokopenko arvioi.
Ilman merkittäviä korjausliikkeitä nykyinen vauhti saattaa hänen mukaansa hiipua vuoden kuluessa. Nyt eletään jo kuilun partaalla, sillä viimeistään vuosina 2026–2027 finanssipoliittiset ja sosiaaliset haasteet voivat laajentua täydeksi kriisiksi.
Kremlin päähuomio kohdistuu Prokopenkon mukaan edelleen Ukrainan vastaiseen sotaan, vaikka sen kustannukset kasvavat jatkuvasti. Sotilasmenot hallitsevat Venäjän talousarviota jo kolmantena peräkkäisenä vuonna, ja nyt valtion lisätulot kohdennetaan lähes yksinomaan sotilasmenoihin kaikkien muiden alojen kustannuksella.
– Puolustus- ja turvallisuusmenot ylittävät kahdeksan prosenttia bkt:sta ja muodostavat 40 prosenttia valtion kokonaismenoista, mikä on ennätys, jollaista ei ole nähty sitten Neuvostoliiton ja kylmän sodan aikakauden. Nämä varat suunnataan pääasiassa kahdelle alueelle: asetuotantoon ja sotilaiden palkkoihin, hän sanoo.
– Kun sota päättyy, haasteet lankeavat Putinin seuraajille. He perivät talouden, jota rasittaa rakenteellinen epätasapaino, ja kansan, joka ei ole halukas uhrautumaan tai uudistumaan. Myös yritykset muistelevat lämmöllä sota-ajan ”laajentunutta kysyntää” ja kilpailijoiden lähtöä, joka jätti jälkeensä markkinarakoja ja aliarvostettuja omaisuuseriä. Jäljelle jää hajanainen talous, jossa Venäjän sotaa edeltäneen ajan paljon kehuttu makrotaloudellinen vakaus on uhrattu konfliktin alttarille, ennustaa Prokopenko.
