Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toistuvasti kertonut aikeestaan ottaa haltuun Grönlanti. Hänen mukaansa tämä on elintärkeää Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, vaikka Tanskalle kuuluvalla itsehallinnollisella alueella on jo Yhdysvaltain sotilastukikohta.
Tanska suunnittelee vahvistavansa maa-alaltaan kolme kertaa Teksasin kokoisen Grönlannin puolustusta noin miljardilla eurolla. Se on täynnä harvinaisia maamineraaleja sekä öljyä ja maakaasua.
Kaivostoiminta on silti ollut vähäistä korkeiden kustannusten ja haastavien sääolosuhteiden vuoksi. Massiivisista varannoistaan huolimatta saarella on vain kaksi aktiivista kaivosta. Alkuvaiheessa olevan kultakaivoksen lisäksi alueelta louhitaan anortosiittiä, jota käytetään lasikuidussa, maaleissa ja muissa rakennustarvikkeissa. Rubiinikaivos meni viime vuonna konkurssiin.
Grönlannin strateginen merkitys perustuu arktisen alueen läpi kulkeviin kauppaväyliin sekä Venäjän vastaiseen sotilaalliseen varautumiseen.
Pituffikin avaruustukikohta on tällä hetkellä ainoa amerikkalaistukikohta Grönlannissa. Sinne sijoitetut 150 sotilasta operoivat ennakkovaroitustutkia, jotka toimivat osana ohjuspuolustusjärjestelmää. 1950-luvulla rakennetun lentotukikohdan alkuperäinen nimi oli Thule.
Kiusallisin tapaus sattui vuonna 1968 Yhdysvaltain B-52-pommikoneen pudottua neljä ydinpommia kyydissään Thulen lähelle. Turvamekanismit estivät ydinräjähdykset, mutta ympäristöön levisi radioaktiivista materiaalia.
Grönlannissa oli aiemmin runsaasti muitakin Yhdysvaltain sotilastukikohtia, mutta näistä luovuttiin vuosikymmenten varrella. Saarelle siirrettiin amerikkalaisjoukkoja Saksan miehitettyä Tanskan keväällä 1940. Tuolloin pelkona oli, että Saksa voisi miehittää Grönlannin ja käyttää sitä tukikohtana Yhdysvaltoihin kohdistuvissa sotatoimissa.
Tanskan silloinen Washingtonin suurlähettiläs Henrik Kaufmann reagoi omasta aloitteestaan muuttuneeseen tilanteeseen ja solmi aluetta koskevan sopimuksen Valkoisen talon kanssa. Yhdysvallat otti näin vastuun Grönlannin puolustuksesta.
Saarelle rakennettiin nopealla aikataululla tukikohtia, radioasemia ja lentokenttiä. Tavoitteena oli lopettaa saksalaisen sääaseman toiminta Grönlannin itärannikolla. Se tuki Atlantille suuntautuvia laivasto-operaatioita.
Valkoinen talo halusi lisäksi ottaa haltuun kryoliittikaivoksen saaren eteläosissa, sillä kryoliitti oli tuolloin kriittisen tärkeä alumiinin tuotannossa. Grönlanti oli lisäksi hyödyllinen välipysähdyspaikka lentokoneille, joita siirrettiin tukemaan Britannian sotaponnistuksia.
Yhdysvallat solmi uuden sopimuksen Tanskan kanssa vuonna 1951. Amerikkalaisille annettiin oikeus käyttää samoja sotilastukikohtia kuin aiemminkin ja laajentaa niitä tarvittaessa Neuvostoliiton luoman uhkan vuoksi. Wall Street Journalin mukaan Yhdysvallat jopa kaivoi laajan tunneliverkoston jään alle ja suunnitteli käyttävänsä sitä ydinaseiden laukaisupaikkana.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen näiden merkitys väheni, ja vuodesta 2004 lähtien käytössä oli enää yksi tukikohta. Tanskan sotilaallinen läsnäolo Grönlannissa on pysynyt minimaalisena.
– Työnjako on ollut se, että Yhdysvallat tekee kaiken tarvittavan Pohjois-Amerikan mantereen turvaamiseksi. Tanska hoitaa siviilipuolen rannikkovartioston ja muut vastaavat tehtävät, Tanskan ulkopoliittisen instituutin tutkija Ulrik Pram Gad sanoo WSJ:lle.
Voimassa olevan sopimuksen mukaan Valkoinen talo voi tehdä käytännössä mitä haluaa Pituffikin alueella ja laajentaa sotilaallista läsnäoloaan yhteisymmärryksessä Tanskan ja Grönlannin kanssa. Sotatilanteessa Yhdysvallat voisi päättää kaikista tarvittavista toimista alueen suhteen.
