Energian ja erityisesti polttoaineiden hinnat ovat olleet viime syksystä lähtien ennennäkemättömässä nousukiidossa. Syitä on monia, kotikutoisia ja ulkoisia – pääsin viime mainittuja.
Ennen Ukrainan sodan alkua hallitus sai vastata aihetta koskevaan välikysymykseen. Sitä edelsi pääosin polttoaineiden hintoja vastaan mieltään osoittaneen Convoy-liikkeen performanssi Helsingin kaduilla.
Laskeakseen perussuomalaisten välikysymyksestä ilmat hallitus päätti korottaa työmatkavähennystä ja ilmoitti laittavansa kuljetusalan ikiaikaisen unelman eli ammattidieselin valmisteluun. Sitten iski Venäjä. Ja nyt diesel humppaa lähes 2,50 euron litrahinnoissa. Tämä on jo nyt johtanut tilanteisiin, joissa kuljetusyrittäjän on ollut edullisempaa laittaa autot seisomaan ja lomauttaa kuljettajat, kuin ajaa tappiolla kyytejä. Näin siksi, että rajuja ja nopeita polttoaineen hinnankorotuksia ei voi heti viedä sopimustaksoihin.
Ruotsin, Ranskan, Espanjan, Puolan ja monen muun EU-maan hallitukset ovat käärineet hihansa ja esitelleet kuljetusalan pelastuspakettinsa. Niissä keinot ovat olleet aivan toista kaliiberia kuin meidän kotoisen hallituksen näpertely asiassa.
Kyse ei ole vain kuljetusalan ahdingosta elinkeinona. Kyse on maidon ja leivän hinnan lisäksi siitä, saadaanko niitä kauppaan. Tai saadaanko vientiteollisuuden tuotteet tehtaalta satamaan. Kyse on jätti-inflaatiosta ja toimista, jolla sitä voitaisiin hillitä. Kyse on kansalaisten ostovoimasta.
Viime viikolla energia-alan professorit ja talousviisaat etsivät Ylen A-Studiossa keinoja hintakierteen katkaisemiseksi. He pyörittelivät ratkaisuina muun muassa polttoaineiden arvonlisäveron ja itse polttoaineveron alentamista sekä uusiutuvien biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen tilapäistä poistoa. Keskustelijat muuten puhuivat yksin omaan ”bensan hinnasta”. Moni poliitikko on langennut samaan harhaan vähemmän tahattomasti. Kuljetusyrittäjiltä kun on ääniä voitettavana paljon vähemmän kuin yksityisautoilijoilta. Siispä vielä kerran: oikea ratkaisua huutava ongelma on diesel ja kuljetusala.
Olisi helppoa, jos voitaisiin esimerkiksi dieselin arvonlisäveroa tai polttoaineveroa alentaa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Tietenkään. Ensinnäkin tässä tilanteessa, kun halutaan eroon (venäläisestä) öljystä, olisi ongelmallista laskea reilusti fossiilisen dieselin veroa. Eikä se olisi valtiolle halpaa: yksi sentti per litra dieselin veroa pois tarkoittaa 30 miljoonaa euroa vähemmän verotuloja. Toisaalta, tämä on keino, jota jouduttaneen jossain määrin käyttämään.
Arvonlisävero on vieläkin hankalampi. Ensinnäkin alv-direktiivi ei salli polttoaineille alennettua alvikantaa. Ja vaikka tähän saataisiin Brysselistä poikkeuslupa, pitää alvia laskea 10 prosentilla, 24 prosentista 14 prosenttiin. Alennettuja alvikantoja saa olla vain kaksi per maa. Suomessa ne ovat 10 ja 14 prosenttia. Tämä operaatio maksasi valtiolle 450 miljoonaa euroa vuodessa.
Entä se jakeluvelvoite? Sen korotukset voitaisiin toki tilapäisesti jäädyttää. Tai jopa laskea EU-minimiin. Mutta jos poisto on tilapäinen ja Suomi kuitenkin pitäisi pitkässä juoksussa kiinni 30 prosentin jakeluvelvoitteestaan, muistuttaisi toimi etäisesti pakkasella housuun pissimistä – muutaman vuoden päästä jakeluvelvoitteen vaikutus olisi nykyistäkin rujompi. Ja jos Suomi päättäisi luopua 30 prosentin jakeluvelvoitteesta, pitäisi päästövähenemä keksiä muualta. Auttaisivatko isot sähköautojen hankintakannustimet? Kyllä, mutta yksin ne eivät riitä jakeluvelvoitteen poiston aiheuttamaa kuoppaa täyttämään. Jäljelle jäisi oikeastaan vain polttoaineiden myyntilupajärjestelmä eli päästökauppa. Ja arvatkaapa, minkä hintaa se nostaisi?
Mitä sitten ehdotan? Tässä listani:
1. Palautetaan välittömästi tuplalaskenta uusiutuvien polttoaineiden osalta jakeluvelvoitteeseemme. Meillä on ainakin vielä kaksi vuotta aikaa sitä käyttää. Luovuimme mallioppilaana sen käytöstä 2020 etuajassa. Tästä saadaan jopa 12 sentin per litra hinnanalennusta dieseliin.
2. Lasketaan uusiutuvien diesellaatujen energiasisältövero nollaan. Ei tule EU:n minimiverotasokaan vastaan, koska uusiutuvaa dieseliä sekoitetaan viidennes pumpulla myytävään kalliimmin (59 senttiä per litra) verotettuun fossiiliseen dieseliin. Tämä alentaisi ”blendin” verotasoa noin 5-8 senttiä per litra, riippuen siitä, toteuttaisiinko tuo kohta 1.
3. Asetetaan sähkölle jakeluvelvoite. Kaupallista sähköä menee vielä liikennekäytössä vähän, mutta kysyntä kasvaa koko ajan. Ja tuplalaskettavuus vaikuttaa tässäkin.
4. Nollapäästöisille henkilöautoille säädetään uusi ja aivan eri kunnianhimotasolla oleva hankintakannustin. Mitä enemmän sähköautoja Suomessa rekisteröidään, sitä pienemmäksi tulee paine dieselin ja bensan hinnan kautta ohjata energiasiirtymää. Korkea hankintatuki sähköautoille on siis köyhän bensa-/dieselautoilijan paras ystävä. Lisäksi on hyvä muistaa, että käytettyjä ja valmiiksi halpoja sähköautoja ei valmisteta. Jonkun on auto uutena ostettava, jotta se myöhemmin on edullisempana käytettynä saatavilla. Hankintakannustimella saadaan siirtymää nopeutettua selvästi.
5. Lasketaan polttoaineveroa dieseliltä, jos em. toimet eivät vielä yksin riitä. Dieselin arvonlisäverotulot kasvoivat viime vuonna 150 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna vielä enemmän. Rahoitus tähän harjoitukseen voidaan osoittaa tästä potista – kuvainnollisesti ainakin, ja politiikassahan se jo riittääkin.
6. Ammattidieseliä koskeva HE eduskuntaan syksyllä ja voimaan 1.1.2023.
