Eurooppalaisten johtajien pitäisi kohdata todellisuus, toteaa skotlantilaisen St. Andrewsin yliopiston strategian tutkimuksen professori Phillips Payson O’Brien The Atlantic -lehdessä.
– Laajempi sota on jo alkanut Euroopassa, hän kirjoittaa.
Tätä ei uskalleta hänen mukaansa myöntää. Yksi osoitus siitä on eurooppalaisten johtajien varovaiset lausunnot Suomen ja Viron merenalaisen sähkökaapeli Estlink 2:en katkeamisesta. Lausunnoissa ei sanottu suoraan tekijäksi Venäjää.
Euroopassa on O’Brienin mukaan todistettu myös muita sabotaaseja tai niiden yrityksiä muun muassa ammustehtaisiin, rautateihin ja varastoja ja jopa ostoskeskuksia kohtaan.
– Tutkijat uskovat, että hyökkäysten takana on Venäjä, hän kirjoittaa.
Euroopassa kuitenkin vältetään yhä sanan sota käyttämistä.
– Kyvyttömyys kuvailla sotatoimia sotatoimiksi on osa vääristynyttä kieltämisen kulttuuria, joka koskee valtion tukemaa väkivaltaa, O’Brien toteaa.
Hänen mukaansa poliittiset päättäjät ovat jo pitkään luoneet erilaisia konfliktien alaluokkia, joita ovat muun muassa kylmä sota ja hybridi- ja kybersodankäynti. Ne ovat hänen mukaansa kiertoilmaisuja.
– Erilaiset eufemismit palvelevat eri tarkoituksia. (Vladimir) Putin suosii sotilaallista erityisoperaatiota, koska hän ei halua julkisesti myöntää käyvänsä julmaa sotaa ukrainalaisia vastaan. Monet Euroopassa eivät halua kuvailla Ukrainan ulkopuolista Venäjän sabotaasikampanjaa sodaksi, koska he ovat mieluummin tekemättä mitään vastaukseksi.
O’Brienin mukaan eurooppalaisten johtajien olisi aika herätä.
– Venäjän sotatoimien tunnustaminen ei velvoittaisi EU:ta tai yksittäisiä maita ryhtymään välittömiin sotilaallisiin vastatoimiin. Termillä sota voidaan kuitenkin keskittää ajatukset – ja sen käyttö voisi saada Euroopan johtajat ajattelemaan paljon enemmän (maidensa) puolustamista, kun he eivät voi luottaa Yhdysvaltoihin, hän kirjoittaa.
Eurooppa on O’Brienin mukaan ollut taipuvainen ajattelemaan, että sotien hoitaminen on Yhdysvaltojen vastuulla.
– Euroopan valtiot saattavat tarjota sotilaita ja varusteita, mutta niillä ei ole taakkaa suunnittelusta ja strategiasta. Tämä löysä asenne ei ole enää kestävää. Jokaisen tämän maanosan johtajan on ymmärrettävä, että Putin haluaa kaataa koko eurooppalaisen järjestyksen – ja että Yhdysvallat ei ole enää luotettava pitkäaikaisena liittolaisena. Valittu presidentti Donald Trump on avoimesti halveksunut monia Euroopan hallituksia ja näyttää olevan halukas luopumaan Amerikan roolista olla maanosan suojelija, hän kirjoittaa.
EU:n jäsenmailla ja muilla Euroopan demokratioilla on hänen mukaansa kaikki edellytykset sotilaallisen voiman kasvattamiseen.
– Vaikka Yhdysvaltojen, Kiinan ja monien kehitysmaiden taloudet kasvavat paljon nopeammin, EU:n, Britannian ja muiden eurooppalaisten demokratioiden väkiluku on yhteensä noin puoli miljardia ihmistä, ja näiden osuus maailman bruttokansantuotteesta on noin viidesosa. EU:n jäsenvaltiot ylläpitävät sotilaallisia joukkoja maailman edistyksellisimmällä kalustolla. Putinin aggression ja Trumpin välinpitämättömyyden yhdistelmän pitäisi olla Euroopalle tilaisuus ottaa vastuu omasta puolustuksestaan. Ensimmäinen tärkeä askel tässä oivalluksessa on tunnustaa, mitä jo tapahtuu: kutsua sotaa sodaksi.
